3. elokuuta 2012

Puskaterapiaa

Tänä aamuna olen ahkeroinut marjapuskien kimpussa. Pieni apuri rummutti äidille tahtia oman ämpärinsä pohjaan ja lauleskeli, yllättävän reippaasti jaksoi olla reilun tunnin rattaissa rummuttelemassa.

Viime kesänä keitetyt mehut loppuivatkin juuri viime viikolla, sopivasti kypsyi tämä sato. Kohta saa taas omaa mehua, nam! 


Nyt on 15 litraa kerättynä, kaikki punaiset puskat tyhjiä. Mustien kimppuun en vielä ehtinyt, mutta niitä on niin vähän tänä vuonna, ettei siellä kauan nokka tuhise. Ei noita punaisiakaan ollut samalla tavalla kuin viime vuonna ja kerääminenkin sujui sutjakammin ilman isoa mahaa ;) Ensi vuonna mulla ehkä on pieni apuri jo mukana maistelemassa puskissa. Huisia.


6 kommenttia:

  1. Munkin pitäis saunajakkaran kanssa tonne puskiin tunkea. Ei vaan oo kovasti kerättävää kun ei ne oikein noiden vanhojen omenapuiden alla taida jaksaa kypsyä. Mut tarkoitus olis siirtää ne kasvimaan viereen nyt syksyllä, jos sitten ens vuonna saisin kerättyä niitä paaaljon enemmän - ja ilman isoa mahaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo saunajakkara! Oli se kyllä aika rankkaa viime vuonna sen mahan kanssa, mutta anoppi oli onneksi apuna. Meillä oli linnut syöneet osan marjoista, mä kun en raaski niitä verkkoja laittaa, kun kauhulla ajattelen niitä lintuja, jotka niihin kiinni jäisi.. Mä haaveilen lisäpuskista, tilaa olisi nykyisten vieressä - mehua ei voi vaan olla liikaa ;) Meillä on myös muutama puska "puskissa" ja ne pitäisi siirtää muiden tykö. Syksyllä siis kannattaa siirtää? Miten muuten tuo siirron toteutus? Laitahan blogiin infopläjäys siirrosta, mä käyn sit ottamassa oppia!

      Poista
    2. Juu, syksyllä on tarkoitus tuo siirto tehdä ja mikäli vaan oon sen verran järjissäni että muistan ( ;D ) niin teen aiheesta postauksen! :)

      Poista
    3. Voipi olla, että saattaa unohtua asia jos toinenkin.. ;D

      Poista
  2. Ensi vuonna apuri on varmasti jo täysillä hommassa mukana, believe me ;) Voikun saisin jostain puna- ja mustaherukoita. Lapsena meillä tehtiin niistä talveksi paljon mehuja ja niiden ihana kotitekoinen maku on jäänyt mukavana muistona mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä rakastan sitä itse tehtyä mehua, äiti on aina sitä tehnyt ja nyt musta on aivan ihanaa, että meilläkin on pakkasessa aina omaa mehua. Ja kyllä sitä juodaankin! Äidin kanssa keitellään yhdessä meidän mehut, mukavaa äiti-tytär-aikaa :) Ensi vuotta odotellessa, tänä vuonna ihanat kirkkaan punaiset marjat jo aika paljon kiinnostivat pikkuapuria!

      Poista

Ilostun kommentistasi, laitathan sen hyvällä mielellä jakoon.