30. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin meillä on matto!

Meillä ei ollut mattoa olohuoneessa varmaan kahteen vuoteen, sillä edesmennyt kissamme tapasi käydä sille aina pissalla. Tämä yhdistettynä ryömivään ja konttaavaan pikkumieheen ei ollut hyvä yhdistelmä, joten matto sai lähteä. Ollaan menty ilman ja taaperon leikit alkavat näkyä ikävästi lautalattian pinnassa. Jotain suojaa lattialle oli siis haussa.


Olemme aika pitkään etsiskelleet mattoa olohuoneeseen. Edellisen mustan maton tilalle halusimme vähän vaaleamman maton ja haaveissa olikin juuri se oikean sävyinen harmaa matto. Löysimme muutaman ihanan, mutta hinta oli kaikkea muuta kuin ihana - kauppaan jäivät. Koska meillä on suuri sohva, tuli matonkin olla pituudeltaan sen kolmisen metriä ja myös tämä pompsautti mattojen hinnat taivaisiin.


Muutama viikko sitten Askossa oli mattoja hyvässä alennuksessa ja lähdimme toiveikkaina tutustumaan mattotarjontaan. Tämä ihana punottu matto meitä siellä odotti, jollekin se oli tilattu, mutta oli ollut liian pieni heille. Meille se oli juuri sopiva. Mallailimme sitä muutaman päivän ja tännehän se jäi. Kovasti tykkäämme olohuoneen vaaleammasta ilmeestä ja onhan tuon maton päällä pehmoisampi istua legoja rakennellessa.


Nyt omppupuiden kimppuun, toivottavasti ei ole liian myöhäistä pistää niitä kuosiin. Syreeneille näytettiin jo saksia - osa pääsi sisälle tuomaan kevään tuntua.


18. maaliskuuta 2014

Vihreää

Kevättä rinnassa ja vihreät paraatipaikalle taulukollaasin alle. Voisin täyttää koko kodin viherkasveilla, mutta multa puuttuu se kuuluisa viherpeukalo kokonaan ja sen tähden nuo vihreät meidän kotona ovat yleensä aika lyhytikäisiä. Nämä yksilöt ovat yllättäen pärjänneet talven yli. 



Uusi alelöytö Askosta sopii tuohon yhdistelmään aika kivasti. Ja jakkara on enemmän kuin tarpeen vieraita kestittäessä, käteväkin siis sievän ulkonäön lisäksi.


Opiskelussa ja harjoittelussa on kyllä se hyvä puoli, että osa päivistä paikan päällä on suht lyhyitä ja kirjallisia juttuja voi tulla jatkamaan kotiin. Tämä ja eilinen päivä olivat sellaisia päiviä - lapsi aikaisin hoidosta kotiin, puuhastelua ja majan rakennusta kotosalla ja miehen tultua kotiin kirjallisten töiden pariin tunniksi kahdeksi. Harjoitteluraportti on vielä alkutekijöissään ja palautus sunnuntaina, joten on tässä hiljalleen ryhdistäydyttävä kirjoittamaan enemmän kuin muutaman tunnin päivässä. Mut sit se olis siinä. Loppurutistus enää.


Mut nyt nettiselain kiinni ja raportin kimppuun. Kuullaan!

15. maaliskuuta 2014

Legoja siellä, legoja täällä

Viime syksystä lähtien meillä on näyttänyt tältä. Siis lähes koko ajan ja koko alakerrassa. Joskus ne on aamullakin tervehtineet herääviä samoilta sijoiltaan, kun kaikki ovat uuvahtaneet ihan täysin ennen siivoamista.


Viime syksystä lähtien olen puurtanut "kahta työtä", päivisin töitä uusissa tehtävissä ja iltaisin/öisin/viikonloppuisin opiskelua uuteen ammattiin. En kyllä suosittele tämän vuoden kokemuksien jälkeen kenellekään töiden ohella tutkinnon suorittamista, varsinkin jos on pieni taapero perheessä. No, tulipahan lähdettyä - ja loppujen lopuksihan tämä sujui suht nopeasti ja kivuttomammin kuin kuvittelin. Ja entisen ammatin töitä kun ei ole tarjolla lähiseudulla, niin vähän oli sellainen pakkotilannekin.


Ihan hyvin kai me tästä vuodesta on selvitty, päikkäriajat on vaan käytetty sekunnilleen opiskeluun, samoin illat lapsen mentyä nukkumaan. Mies on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle - olemme me onneksi aina silloin tällöin iltaisin ottaneet omaakin aikaa. 


Sitä olen vaan miettinyt, että nyt kun viimeinenkin tentti on tehty, harjoittelussa alkaa viimeinen viikko ja loppuraportti viimeistä hiontaa vailla, niin mitä ihmettä mä sitten teen? Neulon? Luen? Jumppaan? Sisustan? Remontoin? Muutamia remonttivisioita mulla on jo nyt - mies varmaan aika pian alkaa toivoa, että ne opiskelut sittenkin jatkuisivat..

Nautittiinko teillä muuten tänään lumesta? Täällä on pulkkailtu posket punaisina ja nautittu takatalven hetkestä, ihanaa!