29. lokakuuta 2014

Peikonlehti

Mun ehdoton lemppari huonekasveista on peikonlehti. Muutama vuosi sitten ensimmäisen sellaisen ostin, mutta jo tässä ajassa peikonlehti on ryöpsähtänyt aivan liian korkeaksi, se ei enää pysy pystyssä ja kaatuilee sotkien mullalla lattian. Ystävän luona ihastelin hänen kaunista pientä peikonlehteään ja sain vinkin, että matalaksi vaan. 


Nyt on lehtiä muutama juurtumassa vesitilkassa, yhden lehden innostuin laittamaan tauluhyllylle mustaan koristepulloon. 



Poika sai ensimmäisen vitsauksen tälle syksylle päiväkodistakin, silmätulehduksen ja kuumeen kylkiäisinä. Kaksi päivää on pikkutoipilaan kanssa vietelty kotosalla, harjoiteltu muistipelin pelaamista ja luettu kirjoja. Meidän poika ei ole kyllä tullut äitiinsä muistin suhteen, se voittaa mut melkein kuusnolla jokaikinen kerta. Sen sijaan se on tullut täysin äitiinsä lyhytjänteisyydessään. :)

Nyt välipalalle ja taidetaan me ottaa uusi muistipelimatsikin!

28. lokakuuta 2014

Veckokalender

Innoissani ostin tämän jo pitkään himoitsemani viikkokalenterin Granitista miettimättä sen suuremmin, mihin sen kotona saisi. Tai siis paikka oli mietittynä, mutta ei mitattuna. Kotiin päästyäni aloin mittailemaan sekä kalenteria että seinää ja tajusin, ettei se millään mahdu tuumailemaani paikkaan.. Just..

Puoli iltaa teippailin kalenterin paloja ympäri taloa, mutta meillä ei vaan yksinkertaisesti ollut kalenterin vaatimaa isoa seinäpintaa. Olin jo ihan varma, että tämä täytyy laittaa kiertoon, kunnes tajusin, että kylpyhuoneen ovi rappusten alapäässä saattaisi olla tarpeeksi iso. Ja se olikin juuri sopiva, sain kalenterin haluamani muotoiseksi (2x4 ruutua). Vain välit tarrojen välistä jäivät puuttumaan. 


Näkymä uudistuneelta lasikuistilta on aika jees. Lisää mustaa siis, mutta onneksi tuon tarran saa ymmärtääkseni suht helposti irti, kun käy kyllästyttämään. 


Mutta sitten tuli sisko kylään ja alkoi pohtimaan, että josko tuo sittenkin olisi parempi kolmen riveissä pienillä väleillä. Jäin minäkin samaa pohtimaan ja edelleen pähkäilen, että jaksanko repiä irti, lähtevätkö kokonaisina edes, mitä jos se ei näytä sittenkään hyvältä tai onko paikka ylipäätään sopiva.. 

No, katsotaan tovi ja pähkäillään. 





26. lokakuuta 2014

Rantakallion rouvalla omat facebook-sivut

Vuorokausi kahden aivan mielettömän somettajan, Lilla Tirlittanin Katjan ja Tiina H:n Tiinan, seurassa sai mutkin vihdoin ja viimein tekemään Rantakallion rouvalle omat facebook-sivut. Ja kyllä, vasta nyt. Jatkossa löydät sieltä linkit uusimpiin postauksiin, joten kannattaa käydä tykkäämässä sivusta. Sivulle löydät täältä.

Olipa kyllä hauska vuorokausi rouvien kanssa isolla kylällä, varpaat ovat hellänä tanssimisesta ja ääni vähän kadoksissa laulamisesta. Mutta kyllä kannatti lähteä reissuun, tapasin monia minua inspiroivien blogien kirjoittajia ja illassa olikin parasta loistava seura ja uudet tuttavuudet - ja Kallen suomibaari!

Nyt loman päättymisen kunniaksi rentoutumaan oman puusaunan löylyihin ja hiljalleen motivoitumaan alkavaan työviikkoon. Yllättävän nopeasti se loma sitten meni. 


Hobstarit ovat aivan vieneet mun sydämen, ei mene iltaakaan etteikö näissä kupposissa ole tuikkuja palamassa.

Let there be light!



24. lokakuuta 2014

Neitsytmatkalla Granitissa ja Lagerhausissa

Tukholmassa päätimme tällä kertaa käydä tallailemassa Södermalmin katuja, sillä meistä kumpikaan ei ole siellä aikaisemmin käynyt. Kauniit talot, tunnelmalliset kadut ja erittäin hyytävä merituuli olivat meitä siellä vastassa. Södermalmilla oli myös ihania pikkuputiikkeja, mutta tarkan markan reissulla teimme lähinnä ikkunaostoksia. Granitiin oli kuitenkin pakko poiketa, sillä täällä meillä ei tuota kauppaa ole ja halusin nähdä, mitä kaikkea ihanaa siellä myydään. No kaikkeahan siellä oli, olisin voinut ostaa kaupasta ihan mitä vaan. Mukaan lähti kuitenkin vain liitutarrainen viikkokalenteri ja betoninen kynttilänjalka.

Päästyämme kaupunkiin tuli toinen uusi tuttavuus vastaan, Lagerhaus. Siellä mä sitten vähän sekosinkin. Sieltä löytyi ihanat kristallikipot tuikuille (siskon kertoman mukaan ovat Hobstarit), messinkinen kynttilänjalka ja lasipurkit mustavalkoisilla pilleillä. Kauppa oli täynnä kaikkea ihanaa, mitä olen muissa blogeissa jo ihastellut ja hieman omaan kotiin haaveillut.


Hobstarit sijoitin takan pikkutasolle ja tasolla ikuisuuden olleet Iittalan Kivi-tuikut päätyivät makuuhuoneeseemme Malmin päälle. Virkistävä pieni muutos.


Myös asetelma Pentikin metallivadilla vaihtui, tällä tunnelmallisella kombolla mennään hetki. 


Nyt on lähdettävä pesemään garderoobia huomisia Indiedaysin pippaloita varten. Pitsiä, blingblingiä, nahkaa ja korkoja pakataan laukku täyteen - täytyy sinne varmaan sulloa vähän iloista juhlamieltäkin!  

Vielä on vähän lomaa jäljellä, ihanaa!




21. lokakuuta 2014

Mustaa valkoisella

Vihdoin pikkulipaston maalipinta kuivui ja se saatiin siirrettyä omalle paikalleen. Aika suuri ero entiseen, lipasto oli alunperin valkeaksi kuultomaalattu ja vetimet sekä tason reunat olivat vihreät. Innostuin maalaamaan mustaksi myös lipaston yläpuolella olevan peilin kehykset, jotka olivat alunperin valkoiset ja niissä oli sinisiä kukkia. 

Lyhty lipaston päälle lainattiin yläkertaan menevästä portaikosta, mutta täytyy vielä kokeilla muiden lyhtyjen kanssa ilmettä. Tuo ei ehkä ole paras mahdollinen tuohon. Tunnelmaa se kuitenkin luo ihanasti.





Muutaman tunnin urakointi, noin kymmenen euron kustannukset ja aivan uudistunut lasikuisti - muutos mun mieleen!

Vielä on lomapäiviä jäljellä, mitäköhän sitä seuraavaksi..

19. lokakuuta 2014

Tarkkaa puuhaa

Syyslomalla on hyvä tyhjentää monen vuoden aikana pitkäksi tullutta to do -listaa. Ensimmäisenä työn alle pääsi ystävältä saatu pikkulipasto, jonka maalaamista olen suunnitellut jo kolme vuotta. Alunperin siitä piti tulla valkoinen, mutta nyt inspiksen iskiessä kotoa löytyi vain kiltävää mustaa Helmi-kalustemaalia. Hetken tuumailtuani ja pyöriskeltyäni lasikuistilla päätin laittaa mustaa pintaan. Tällä hetkellä kuisti on ehkä hieman liian valkoinen, joten tilausta on kontrastille.


Tarkkaa puuhaa on. Eikä tietoakaan mistään ergonomiasta.


Nyt on ensimmäinen maalikerros sudittu, illalla vuorossa toinen ja huomenna sen saa jo toivottavasti omalle paikalleen lasikuistille. Lyhtyä + valosarjaa sen seuraksi suunnittelin, jospa se myös jatkossa pysyisi puhtaana kaikesta mahdollisesta, jota siihen on liiankin helppo vaan laskea käsistään sisään tullessa. 

Ihanaa, kun inspis näin yllättäen iskee ja pääsee heti toteuttamaan ideaa! 



14. lokakuuta 2014

Uutta keittiöön



Ikean reissulta tarttui mukaan kaksi suloista mehikasvia tiskipöydälle tuomaan väriä. Nämä mehikasvit saan joka kerta kuolemaan muutamassa kuukaudessa, eikä mulle ole vielä selvinnyt, kastelenko liikaa vai liian vähän. Josko näiden kahden kanssa olisi onni paremmin myötä?


Viime viikonloppuna kynttilälyhdyn ostoreissulla löysin Sokokselta myös tällaisen kivan simppelin laatan, jonka päälle laitoin kaksi Heirolin tarjoiluastiaa tuikkuja varten. Yksinkertainen pöytäkoriste, mutta silti piristää keittiön tylsää valkoista ruokapöytää.


Jaksaa jaksaa vielä muutaman työpäivän, sitten alkaa kauan odotettu viikon syysloma. Mun puolesta taivaalta saa tulla vaikka märkiä rättejä, me varmasti nautitaan lomailusta kerrankin koko perheen voimin!

11. lokakuuta 2014

Päivä kaupungilla..

.. eteni kahvila Laurellin herkkupöytien kautta Sokokselle, jossa oli toinen toistaan kauniimpia lyhtyjä myynnissä. Tähän Housen lyhtyyn ihastuin niin, että se oli vaan ostettava, vaikka meille taitaa nyt muuttaa jokin aivan kauhea puutarhatonttu pihalle. Mieheni mielestä meillä on lyhtyjä aivan liikaa ja hän uhkasi viime talvena ostaa jokaisesta uudesta lyhdystä yhden puutarhatontun. Ja mä siis inhoan puutarhatonttuja, joten en ole ostanut uusia lyhtyjä myymieni vanhojen lyhtyjen tilalle. Paitsi nyt.



No, ehkä mä kestän sen puutarhatontun tuolla pihalla, kun vastapainoksi saan ihastella tätä kaunista uutta lyhtyä tällä sisällä. Ja voihan olla, että mies löytää jonkin ihan siedettävän näköisen - vai onko sellaisia??


Kyllä se vaan on tuossa niin soma! 

Oliviipuulle on tainnut syys koittaa, pudottaa lehtiään jo ihan urakalla. Milloinkohan sen raaskisi kantaa saunalle talvehtimaan.. Ja mitä ihmettä tuohon tilalle sitten hankkisi? Jotain se kaipaa, mutta mitä?

6. lokakuuta 2014

Evolla kalsareita ikävä

Harvassa on viikot, joina ehdimme kahdesti notskireissulle. Maanantaina kävimme Nastolassa Lapakistossa notskeilemassa siskon kanssa ja sunnuntaina innostuimme ystäväperheen kutsusta lähtemään Evon Niemisjärvelle laavuilemaan. Evolla me on käyty paljon, mutta Niemisjärvellä viimeksi kävimme miehen kanssa kahdelleen - tai olihan tuo meidän poika mukana masussa silloin.

Meidän tuleva (toivottavasti) eräjormailija ihastelee maisemaa.



Sää oli sunnuntaina ihanan aurinkoinen mutta suht kirpakka ja notskilla hytistessäni tajusin kalsarikauden alkaneen. Ja kalsarithan tuovat mukanaan pipot, tumput ja pian talvirenkaatkin - ja toivottavasti ensilumenkin kuukauden sisällä. :)

Ensi viikonloppuna me toivottavasti päästään taas luonnonhelmaan niitä suppiksia metsästämään. Mä en nyt ollenkaan ymmärrä, missä ne on koko syksyn piileskelleet. Onko muut löytäneet suppiksia eli onko niitä ylipäätään?




4. lokakuuta 2014

Kukkasipulit

Ensimmäistä kertaa elämässäni sain otettua itseäni niskasta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä ja hankittua kukkasipulit! Olipahan vaikea valita kaikista niistä ihanista tulppaaneista ja muista! Narsisseja pihalla kasvaa monessa paikassa, joten niitä en hankkinut lisää.  Tulppaaneja ei niinkään löydy, mutta en tällä kertaa ottanut mukaan yhtään tulppaanisipuliakaan. Ehkä toiste.


Löysin uuden tuttavuuden Plantsun sipulitaivaasta, lumikellon. Ihanan herkkä kukka ja sirot lehdet. Näitä oli otettava 50 sipulia, vaikka paikka oli hieman vielä auki. Tämä mun puutarhanhoito ei ole aina säntillistä ja suunnitelmallista, mutta tarvitseeko sen ollakaan. 


Jokakeväinen suuri rakkauteni krookuksiin sai minut nappaamaan kärryyn 40 krookuksen sipulia. Näitä ei vaan mun mielestä voi olla liikaa, tällä hetkellä niitä löytyy kymmenisen kappaletta perennapenkistä. Otin istutettavaksi kahdenlaisia krookuksia, King of Striped ja Jeanne d'Arc. 


Nyt on sipulit maassa ja jään malttamattomina odottamaan, miten niiden talven aikana käy. Vaikka sipuleille löytyikin tarkat paikat, menivät pussin jossain vaiheessa mulla ja pojalla sekaisin ja ne on nyt istutettu iloisesti sekaisin mikä mihinkin. Kivaa oli kyllä puuhastella taaperon kanssa istutuspuuhissa, kukkasipulien pudottaminen reikään oli just sopivan innostavaa touhua pikkuiselle.

Minä toivon kaunista kukkamerta kevään alkuun, toivottavasti toive toteutuu.