18. toukokuuta 2014

Veneretkellä saaressa

Joenvarressa asumisen yksi loistava puoli on se, että meillä on mahdollisuus pitää venettä. Viime syksynä mies sen myöhään syksystä osti ja ehdimme muutaman veneretken tehdä ennen kuin tuli liian kylmä veneilyyn.

Äitienpäivänä avasimme veneilykauden, pakkasimme makkarat, korvapuustit, kahvit ja kaakaot laukkuun ja putputtelimme venosella saareen laavulle. Vaikka lähes koko ajan satoi vettä oli äitienpäiväretki mun mielestä täydellinen!



Onneksi matka kestää vain puolisen tuntia, jaksaa tuo malttamaton 2,5-vuotiaskin istua suht rauhassa veneessä. Veneen nokassa se istuu tyytyväisenä ja haistelee maailman tuulia. :)


Saaressa oli hauskaa leikkiä piilosta: "Mä nään sut!"


Tänne on pian päästävä uudelleen!

Aurinkoista sunnuntaita, muistakaa ne aurinkorasvat!

17. toukokuuta 2014

1 + 1 = 2

Olen jo muutaman vuoden ajan haaveillut muutamasta uudesta omenapuusta pihalle. Meidän kaksi omenapuuta ovat jo vanhoja, joten uusia pitäisi saada hiljalleen kasvamaan. Ja kumpikaan noista meidän jo olemassa olevista omepuista ei tuota pöytäomenia, vaan niiden omenat soveltuvat enemmänkin soseisiin ja hilloihin. Ja niitä makeita syötäviä kaipasimme omaan pihaan.

Etupihamme on ollut lähes käyttämättömänä, sillä en ole oppinut pitämään pelkästä nurmikentästä. Pojat joskus potkivat palloa siellä, sillä se on oikeastaan ainoa nurmikenttä pihalla. Etupihalle on myös suora näkyvyys tieltä, joka kulkee korkeammalla kuin piha.  Siihen olen näkösuojaksi jo muutamana kesänä kaivannut "jotain". Selkeää ideaa ei vain ole ollut. 

Kunnes tajusin, että hei, nämä kaksi asiaahan voisi yhdistää! Omenapuut näköesteeksi etupihalle! 
1 + 1 = 2

En varmaan olisi vielä tänäkään vuonna saanut tilattua omenapuita, ellei ystäväni olisi tilannut itselleen kuormaa Hirvensalon taimistolta. Hän onneksi jaksoi kysellä ja muistutella tilaamisesta ja nyt meidän pihassa komeilee kolme komeaa uutta hedelmäpuuta: omenapuut Suislepp ja Rupert sekä luumupuu Parikkalan tumma luumu.


Näin aseteltuna ne tuovat joku päivä näkösuojaa tieltä. Puiden vasemmalla puolella jatkuu unkarinsyreeniaidanne, kuvan olen ottanut pihatieltä. Aidanteen teko jatkuu toivottavasti lähipäivinä, hienosti on jo istutetut unkarinsyreenit alkaneet puskea lehteä. Kyllä tästä vielä joku päivä se mun unelmapiha tulee! Onneksi mies vielä heiluu suht innokkaana lapion varressa - suuri kiitos siis miehelle, ei olisi taimen tainta maassa ilman häntä!

Seuraava viikko taitaa kulua kaikkien taimien kastelussa, sillä taitaa olla luvassa aika ihanaa ja lämmintä kesäistä säätä. 

9. toukokuuta 2014

Arjen kauneutta

Naula juuri sopivassa paikassa ja lempimekko siinä kuivumassa pesun jälkeen.


Valmistujaiskakku meni parempiin suihin, mutta siitä jääneet koristeet laitoin tauluhyllylle.


Tämän viikonlopun to do -listalla: pienen potilaan hellimistä, puutarhalehtien lukemista, leluvuoren selättämistä ja puutarhakalusteiden maalaamista. Kuulostaa jopa omaan korvaan aika rentouttavalta, sitä samaa toivon sinulle!


7. toukokuuta 2014

Suloisuuksia

Sain lahjaksi kaksi kodin kaunistajaa, valkoisen ja vaaleanpunaisen hortensian.



 Ulos en niitä vielä laita, voi olla etten raaski koko kesänä, niin kovasti olen niistä täällä sisällä nauttinut.



Emme ole kuitenkaan paljon ehtineet sisällä istua näitä ihailemassa, sillä pensasaitaprojekti on pitänyt meitä ihanasti kiireisinä ulkosalla. Sain siis vihdoinkin päätettyä, minkä pensaan haluan aidanteeksi. Asiaa pohdin jo muutama vuosi sitten täällä, ja asia on junnannut paikallaan oman päättämättömyyteni vuoksi. Ehkä viiden vuoden kuluttua saamme jonkinlaista näkösuojaa, nyt pihaan näkee esteettömästi kolmelta sivulta ja tähän kaipaamme muutosta. 

Nyt kamera kaulaan ja kuvailemaan saunaa, meidän kodin laiminlyötyä tilaa. En ole vieläkään varma, tullaanko niitä kuvia koskaan julkaisemaan, mutta otetaan vaikka sitten itselle muistoksi.

Nauttikaahan auringosta, me ihastellaan pienen kuumepotilaan kanssa sitä ikkunasta.