Pientä uutta kotiin

Edelliseltä Ikean reissulta sain mukaani nämä uudet mustavalkoiset tyynyliinat, fuksia sai väistyä alta pois. Hassua, kuinka paljon muutaman uuden tyynyn laittaminen muuttaa koko ilmettä olkkarissa.

Siskoltani sain jo tuparilahjankin, tuon tekstin tuossa seinällä. Hänen mielestään se sopi hyvin uuteen elämäntilanteeseeni täällä, ja täytyy sanoa, että olen samaa mieltä. Olen ollut aika skeptinen näiden tekstien suhteen ja hetken tätäkin sulattelin. Päätimme kuitenkin laittaa sen seinään ja onhan se kaunis juuri tuossa. Minä tykkään!

Onni on siis sisko, jolla on silmää kauniille asioille. Onni on myös se, että siskolla aikaa ja halua puuhastella luonani.

Tämän päivän ilonaihe on ollut myös toimiva nettitikku, puolitoista viikkoa ilman nettiä on ollut välillä aika haastavaa.. Tänään aionkin löhöillä vaan sohvalla ja vierailla lempiblogeissani, teidän juttujanne on ollut jo ikävä!

Rentouttavaa viikkistä!

Melkein kuin uusi takka

Pitkät viikonloppuvapaat ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen, ehtii kotona tehdä muutakin kuin pyörähtää. Nettiä ei vieläkään ole, maalipurkkeja joka nurkassa, pussukkaa siellä täällä, kaikki tavarat hukassa, sellaista perusremppaelämää.. ;) Onneksi siskon ja siskon miehen apua on ollut tarjolla, se on korvaamatonta ollut näinä remppaviikkoina.

Viikonloppuna ehdin maalailemaan takan ja muurin, kyllä maalilla sai ihanasti valoa torppaan. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, tällainen siitä pitikin tulla! 

 Tässä nurkkaus ennen fiksausta:

Nyt me tytöt lähdetään verhokangasostoksille, mukavaa syksyistä sunnuntaina sinulle!

Netitön elämä..

.. on yllättävän vähän vaikuttanut tämän naisen elämään. Aamulla aikaisin töihin, illalla myöhään kotiin, yömyöhään suihkukaapin kokoamista, muuttolaatikoiden purkamista, pesemistä, puunaamista, hellan ja takan lämmittämistä, seuraavan maalauskohteen pohdintaa, kaakelivalintoja, jatkojohtoihin kompastumista, pakettien purkua, styroksin ja pahvin roskiin kantoa.. Ei tässä olisi sitä nettiä ehtinyt avaamaankaan ;)

Mutta voi elämä, että tämä on mukavaa! Joka ilta olen ottanut tavaksi istua ainakin vartin teekupin kanssa sohvalla kaikessa hiljaisuudessa ja katsellut takkaa. Kisut ovat ihan ihmeissään tästä hutinasta - missä on ne ihanat kehräysillat sohvalla mamman sylissä? Eilen korjailtiin vähän tätä tilannetta, löhöttiin kaikki kolme sohvalla ja kehrättiin kilpaa, mammankin stressi siinä katosi sen siliän tien. Mammakin kaipaisi kyllä vähän rapsutusta välillä. ;)

Nyt on jatkettava töitä, hetken sain onneksi hengähtää ja käydä vähän vierailemassa lempiblogeissani. Sitä kyllä kaipaan, bloggailua. Huomenna haen tikun, elämäni ensimmäisen, sillä meille ei kukaan operaattori ole vetänyt piuhoja.. Mä taidan siis oikeasti asua jo vähän maalla.. ;)

Hymyä loppuviikkoosi!

Jihuu..

.. täällä sitä vaan on tupaa lämmitelty ja takkatulta ihailtu. ;) No ei olla pelkästään sitä, kaikki laatikot on purettu ja siivottu ja vaan touhuttu. Niin ja käyty ihan vähäsen sisustusjuttuja ostamassa, kuten nämä ihanat Pentikin lamput.

Ystävältäni sain tupaantuliaisiksi nuo ihanat liljat, sopivat aika ihanasti tuohon senkin päälle.

Verhotkin saatiin seinälle, sellaiset yksinkertaiset valkoiset, siskon ja siskon miehen avustuksella sekä kannoimme tuon punaraitaisen nojatuolin yläkertaan..

Pikkuhiljaa kotona paikat alkavat valmistua, vaikka sitä ruskeaa gyprocseinää aika kiitettävästi onkin vielä näkyvillä. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus saada keittiön ja olohuoneen käsittelemättömät seinät ja takka (jihuu!) maalattua, huh hutinaa siis tänne kuuluu!

Mitäköhän teille muille kuuluu, en ole ehtinyt vierailla kenenkään blogissa, harmittaa. Tilannetta helpottaisi tietenkin se, että saisi kotiin sen nettitikun.. ;)

Ha det bra, bloggisar!

Takaisin alkuun

Voi tuhat tulimmaista tuon lattian kanssa! Kaunis harmaa maali alkoi halkeilla, jälki oli osassa lattiaa kuin se olisi krakleerattu. Harmillinen takaisku.

Onneksi sain apua RTV:ltä. Sieltä sain mukaani ksyleeniä, jonka huuruissa viikonloppu mukavasti sujuikin. Sen avulla jouduin liuottamaan maalin haljenneista kohdista ja höyläämään maalin käsipelillä pois. Sen jälkeen pintaan laitettiin Tikkurilan Otex-tartuntapohjamaalia, joka onneksi tarttui puhdistettuun pintaan. Huomenna onkin jännittävät paikat edessä, tarttuuko Betolux pohjamaaliin vai jatkuuko halkeilu edelleen..

Niin ja loppuihan se pohjamaalikin kesken, seitsemän lautaa keittiössä jäi  maalaamatta. Siis vain seitsemän.. Höh.

Muuta ei remppaan tällä hetkellä kuulukaan, muuttaa pitäisi perjantaina ja talo on kuin hävityksen kaupunki. Pakatakin pitäisi ja selkäkin sanoi poks. No, ulkona sentään paistaa aurinko ja ihanat ystävät ovat lupautuneet pakkailuavuksi ;) Kyllä tämä tästä taas, perjantaina saan kietoutua vilttiin oman takan loimussa ja katsella tähtitaivasta - se kun ei täällä kaupungissa näy ;) Ensi viikonloppuna saan myös ensimmäiset vieraat uuteen kotiin, mitäköhän namia sitä leipoisi!

Puuhakasta viikkoa blogistaniaan!

Maalari maalaa taloa, valkoista ja valkoista..

Syysloma tuli tarpeeseen remontin etenemisen suhteen, kahdessa päivässä on saanut katto ja seinät valkoisen värin pintaansa. Kylläpä siellä näyttää erilaiselta! 

Ja olihan mulla maailman suloisin apulainen raksalla, tätskän ihana minipirkko!

Yhtenä iltana ihmettelin katsellessani valkoisia seiniä, että onko tämä todellakin vasta kolmas viikonloppu, kun täällä puuhastellaan. Aika on mennyt tosi nopeasti pitkää päivää paahtamalla. Huokaan kyllä helpotuksesta, kun ensi viikonloppuna saan kodin pysyvästi tänne talolle ja kahden kaupungin väliä ramppaaminen loppuu. 

 Tämä nurkkauskin näyttää ihan erilaiselta maalattuna, listat vaan paikoilleen ja se on siinä.

Lautalattia osoittautui ongelmalliseksi, maali halkeilee. Höh. Nyt suuntaan heti aamusta maalikauppaan kysymään viisaammilta neuvoa, pitäkäähän peukkuja, jotta saan lattian muuttokuntoon..

Tuvan lämmitystä ja tunnelmointia

Käväisin tänään taas pikaisesti talolla, ei malttaisi olla poissa ollenkaan! Huomenna jo aamusta suuntaan kisujen kanssa uuteen kotiin, tupaa lämmittelemään.. Seinät pitäisi saada maalattua, jotta saa patterit ja sähköt seinään. Sitä ennen lämmitellään takalla ja puuhellalla, ihan kuten ennen vanhaan. 

Tässä kuvaa olohuoneesta ostohetkellä, nyt näyttää jo ihan erilaiselta. Tuo ovi takan vieressä on purettu ja sen kohdalla on nyt lautaseinä. Timpuri veisteli lautoja eri paksuisiksi saadakseen lopputulokseksi samanlaista lautaa kuin saman seinän alkuperäinen laudoitus 50-luvulta. 

Seinän takana olevaan käytävään on rakennettu uusi iso kylpyhuone, eipähän tarvitse enää juosta ulkokautta suihkuun, hrrrr. Myös takan toisella puolella oleva seinä on purettu ja siten sain keittiön ja olohuoneen ihanan valoisaksi yhtenäiseksi tilaksi, nyt siellä on oikeaa tupatunnelmaa ;) Toisaalta vanhojen talojen tunnelmaa on juuri se, että pääsee kulkemaan ympäri alakerran, mutta käytännöllisyys ratkaisi tämän oven kohtalon. Sitä paitsi olihan se ovi aika hassussa paikassa, ihan takan vieressä.

Takkakin saa pintaansa valkoista maalia, kunhan nuo muut pinnat saisi edes asuttavaan kuntoon ensin.

Positiivinen mieli on taas löytynyt, vaikka reklamaatiot ovatkin työllistäneet tällä viikolla. Hymy vaan ei katoa huulilta, tämä tupa tekee mut vaan niin kovin onnelliseksi! Mun ikioma tupa. Yhtenä iltana naureskeltiin ystävän kanssa, että vaikka onkin ihanaa, että talo on vain mun, niin olishan sellainen käsistään kätevä mies aikamoinen apu tuolla raksalla ;)

Stressi löysi tiensä meille

Nyt voi sanoa, että stressi iski ja kovaa. Hymy ei irronnut millään ja mielikin oli vähän apeana. Keittiöstä oli kaksi kaapistoa hajonnut matkalla ja uudet oli noudettava itse, jos halusi ajallaan valmista. Sillä keikalla tuhraantuikin sitten mukavasti aikaa, en ollut ainoa tavaran vaihtaja lauantai-iltapäivällä.. Eniten harmittaa se, että jouduin tämän vuoksi perumaan vierailun ystäväni mökille. Harmitus oli molemminpuolinen, olimme molemmat odottaneet niin yhteistä aikaa saunoen ja pihakeinussa istuen, rupatellen.

No, sainpahan ainakin katon maalattua, se on nyt valmis! Siitä tuli aika kiva, jätin alkuperäisen katon paikalleen, minusta se kuuluu taloon. Ja mikä parasta, siitä tulee ihan mummola Kainuussa mieleen ;)

Tänään korvaamattomat keittiöpojat laittoivat viestiä, että yksi lasiovista on myös hajalla ja ovien kiinnikkeet puuttuvat. Argh. Taas lähdetään siis Ikeaan jonottamaan ja reklamoimaan. Juuri kun ajattelin, että parin päivän tauko remppaamisesta tekee mielelle enemmän kuin hyvää.. 

Mutta sitten siskoni laittoi päivän kuvasaldon ja paha mieli katosi hilirimpsis vaan. Keittiö on juuri sellainen kuin pitikin ;) Ehkä tämä taas tästä iloksi muuttuu, tällä viikolla on onneksi muutama lomapäivä ja saan olla maalailemassa ja tuunaamassa kotia neljän päivän ajan!

Se hajonnut ovi lienee päässyt kuvaan sekin..

Mieltä piristi myös se, että uusia lukijoita on tullut mukaan ;)

Mukavaa viluista syksyistä viikkoa, villasukkia kutomaan alkaa tämä!

 

Lautaa sen olla pitää

Lopetin työpäivän tänään vähän aikaisemmin, kova oli kiire lattian kimppuun. Tasoittelin sitä hieman, paikkailin naulanreikiä ja rapsuttelin vanhaa laastia raoista pois. Aika kivaa hommaa, aika lensi siivillä. Ihanaa oli olla yksikseen omissa ajatuksissaan ja tehdä omaa kotia. 

Siskokin tuli käväisemään minipirkon kanssa, mutta voi sitä neidin pettymystä, kun tätskä oli syönyt kaikki remonttikarkit.. Ensi kerralla on oltava sitten yhtä sun toista sorttia, että tuo neitikin innostuu lähtemään tätskää moikkaamaan ;)

Siskon kanssa ihasteltiin lattiaa, siitä tulee vielä kaunis.Vaikka onhan se sitä nytkin. Huomenna tiedossa hieman hiomista, lattian pesua ja maalausta, puuhakas ilta siis huomennakin tiedossa!

Huomasitko hienon kolon lautaseinässä? Se joko toimii tai sitten ei.. Katsotaan, kunhan seinä on saanut valkoista maalia pintaansa.

Miesten hommia

Reippaana tyttönä vuokrasin lattian hiomakoneen ja sain hyvät neuvot vuokraamosta sen käyttämiseksi. Ensimmäisen viiden minuutin ajan voi kuulemma tuntua, että konetta ei voi hallita, mutta kyllä se siitä. Kone näytti aika pelottavalta, mutta vuokraamon miehen innoittamana ja rohkaisemana kytkin sen kiinni ja painoin napista..

Huonostihan siinä kävi. Kone heitti minut karmin kautta seinään, mistä muistona edelleen kipeä käsivarsi, turvonnut peukalo ja valtava mustelma. En kuitenkaan lannistunut ensimmäisestä kerrasta vaan otin kunnon haara-asennon ja kävin uudestaan toimeen. Nyt kävi vielä huonommin. Se kone lähti ilmalentoon, siis oikeesti ilmaan. Lennätti minutkin makkarista olkkariin ja päätyi kyljelleen olkkarin lattialle. Apua! 
 

Soitin samantien siskolle ja hän tahtoi vuorostaan kokeilla. Taas otettiin kunnon haara-asento, minä menin keittiöön turvallisen välimatkan päähän ja painettiin napista. Lennätti siskonkin seinään ja taisi siinä rannekin vähän nyrjähtää. Kyllä meitä nauratti, pissat meinasi olla housussa..

Päätimme antaa periksi, mutta siskon mies tahtoi vielä kokeilla. Nyt siirtyi siskokin keittiön puolelle turvaan ja mies otti tiukan haara-asennon. Ja yrittihän se kone miestäkin heittää vaan kohtasi voittajansa. Ja me totesimme siskon kanssa, että on edelleen miesten hommia, vaikka emme sitä helposti myönnäkään ;) Mutta kyllä me naurettiin, videolle ne pyöräytykset olisi pitänyt saada!

Huomenna lattia saa pintaansa puukittiä ja uudet seinälevyt tasoitetta. Jee, siellä oikeasti alkaa tulla tulosta!