Oma pieni lukusoppi

Kaksi päivää sorkkaraudan kanssa reuhtomista, hiomista, maalausta, maalinkäryä ja yksi Ikean reissu - mun ikioma lukusoppi on nyt valmis! Siitä tuli sievempi kuin aavistelinkaan, kyllä nyt kelpaa kaivautua viltin alle hyvän kirjan kanssa!

Ja tuo lautalattia, nyt on samaa mallia lattia ala- ja yläkerrassa. 

 

Lähtötilanne oli tämä, koko tila tummunutta mäntypaneelia ja lautalattiaa peitti muutaman vuosikymmenen vanha kovalevy. Ei kovinkaan luokseenkutsuva tila. Ja tästä yläkerran aulasta on kulku makuuhuoneeseen, joten jotain oli vaan pakko tehdä ;)

Nyt hymy huulilla saunan lämpöön, kynttilänvalossa ja hellissä löylyissä tietenkin!

Rentouttavaa viikkistä, nauttikaa pakkasista ja tuosta ihanasta lumisateesta!

Herkistymisiä

Kauhea kiire töissä, yöunet viiden tunnin paikkeilla jo viikkoja, joulutodistuksiin numerot, lomaa odottelevat työkaverit ja lapset, joulujuhlan järjestelyä, kokeiden korjausta myöhään yöhön -  vähemmästäkin hymy hyytyy ja stressiarvot nousee taivaisiin..

Vaan nyt juuri on tilanne eri. Juuri naputtelin viimeiset arvosanat koneelle, voi tätä helpotuksen tunnetta! Taas tästä kolmen viikon korjaushulinasta selvittiin hengissä. Aina siitä selvitään, mutta joka joulu se saa sellaisen stressin aikaan, jotta voi! Ja sen näkee kotona, ei näy joulua ei..

Mutta minäpä juhlistin tilannetta kuuntelemalla Club for Fiven Rekiretki-albumia. Nyt se joulufiilis tuli tännekin, Varpunen talviaamuna toimii aina - herkistyttää kyyneliin. Juhlaa oli muutenkin tämä ilta täynnä (siis sen kokeiden korjaamisen lisäksi), siskon lasten joulujuhlaan osallistuin. Voih, siellä kummitäti itki silmät päästään lasten esityksiä katsoessaan.. Joulu- ja kevätjuhlat ovat varmaan parasta mitä tiedän, ja mikä parasta, minulla ne ovat työsuhde-etuja ;) Joka joulu ja kevät saan laittaa parhaat päälle, Nessu-paketin käsilaukkuun ja nauttia lasten esityksistä ja kyynelehtiä. Yhdennettoista joulujuhlat työn puolesta viikon kuluttua edessä ja edelleen taidan herkistyä niin kuin ensimmäisinä vuosina..

Herkistymisen aiheutti myös pienen tontun tuliainen ovenkahvassa töistä tullessa. Pipari ja joulukortti ;)

Mutta siitä ei tule kuvaa, sillä mun kone on aivan jumissa.. Ei lataudu kuvat ei.. Murinaa kuuluu täällä, mutta ehkä se ei maailmaa kaada. Keskityn vaan ajatukseen, että kohta on loma ja saan ajan kanssa puuhastella yläkertaa kuntoon, jihuu!

Tilulii, nyt tämä taas toimii ;) Eikö olekin söpö?

Tulipas pitkä tauko blogin päivityksen kanssa. Oho. Jotenkin olen vaan saanut illat kulumaan ihan vaan ihmetellessä kaikenlaisia pieniä juttuja, kuuntelemalla musiikkia ja neulomalla - kuinka olenkaan kaivannut tuota puikkojen kilinää!


Joululahjojen parissa kuluu mukavasti ilta jos toinenkin, kohta musiikkikin saattaa vaihtua jo joululauluihin.. Mutta taidan malttaa vielä muutaman viikon, ettei tule jouluähky liian aikaisin, sehän olisi jo aivan kamalaa ;)

Kaikkein parasta kuluneessa viikossa on ollut tuon ihmettelyn lisäksi kyläily. Siis sellainen perinteinen iltaglögittely torttuineen (kiitos siskolle), kahvittelu pullineen ja rupattelu. Sosiaalinen kanssakäyminen. Tänäänkin kestitsin vanhoja lapsuudenystäviä luonani, vuosikymmen on tainnut hurahtaa edellisestä näkemisestä ja siltikin juttua riitti. Onhan tässä kaikkien elämässä ehtinyt tapahtua sitä sun tätä! Ja voi, kuinka suloisia tuliaisia he toivatkaan mukanaan!

 
 

Kattilanalusen löysin Pälkäneellä sijaitsevasta sisustuskaupasta ja tuon Hackmanin söpön Talvikannun sain lapsuudenystävältäni tupaantuliaislahjaksi. Kyllä nyt kelpaa glögiä juoda, kannua voi käyttää jopa induktioliedellä!

Söpö se on kun mikä!

Tätäkin olen Pentikillä hipellellyt useaan kertaan.. Nyt mulla on se, hih! Kiitos ystäväisten! Näitä mä taas täällä varmaan ihastelen puolen iltaa ja huomenna ihmettelen, mihin ihmeeseen se aika taas eilen kului..

Nyt mä aion lähteä lukemaan blogeja, sekin on jäänyt ihan retuperälle!

Nähdään!

Omaa aikaa voi olla liikaa

Seitsemän päivää sohvailua, telkkarin katsomista (siis ihan kaiken mahdollisen), kissojen rapsuttelua, päikkäreitä, uunin lämmitystä, lehtien lukemista, tavaroiden siirtelyä uusiin paikkoihin ja taas takaisin - mulla on suoraan sanottuna ollut jo vähän tylsää.. Kuinka ihmisellä voi olla kuumetta seitsemän päivää putkeen? Ja milloin tästä oikeesti tokenee, vaikka kuume on jo tiessään?

Ja niin kuin mä olen haaveillut siitä, ettei tarvitsisi lähteä joka aamu töihin! Koko päivän olen tänään odottanut, että jee, huomenna pääsee ihmisten ilmoille, juomaan kahvia tauolla toisten kanssa, rupattelemaan, näkemään ihmisiä ja tekemään TÖITÄ ;) Toisaalta tämä sairastelu on siis tehnyt erittäin hyvää työmotivaatiolle!

Kuumeillessa on remppailukin jäänyt ihan retuperälle, sitä ja tätä pitäisi tehdä, mutta olo on ollut aika heikko.. Huomenna ehkä jo jossain suti heiluu, tai sitten ei. Ehkä vaan palaudun ensimmäisestä työpäivästä viikkoon ja nautiskelen vaan glögiä sohvalla.. Ja korjailen kokeita, ihanat korkeat pinot varmaan odottavat korjaajaansa työpöydällä..

Tämän suloisen talouspaperitelineen löysin sieltä pienestä suloisesta sisustuskaupasta, sydämiä ei kotona voi olla liikaa, vai mitä sanotte?

Kivaa TYÖviikkoa kaikille, minä ainakin olen heti aamusta into piukeana lähdössä töihin! 

 

Ensimmäistä adventtia odotellessa

Sairasloma jatkuu, kuumetta edelleen, nuha aivan mahdoton. Mutta ne katalogit tuli luettua ja paljon paljon ideoita lähestyvään jouluun löysin. :) Vaikka olenkin aina ollut sitä mieltä, että joulu laitetaan vasta viikkoa ennen joulua, niin tänä vuonna taidan tehdä poikkeuksen. Joululahjojakin olen jo ehtinyt hieman miettiä ja aloitellakin, pehmeitä paketteja siis tiedossa! Ikkunoissa on jo "talvivalot", lasikuistia koristaa valotähdet ja adventtikynttelikönkin sain väsättyä eilen paikalleen. 

 Siitä tuli aika kaunis, vai mitä sanotte? Löysin tuosta naapurikaupungista siskon avustuksella aivan ihanan sisustuskaupan, josta tämä suloisuus löytyi. Taidan tietää, mihin kaikki ylimääräinen raha tästä lähin menee.. ;)

 Kivaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia! 

 

Kuumeilua ja haaveilua

Kovasti taistelin sairastumista vastaan, rauhoitin illat lepäilylle, join lämmintä ja pidin villasukkia, mutta niin se vain iski. Kuume, yskä ja nuha. Mälsää.

Mutta sitten tajusin, että nythän mulla on aikaa lukea kaikki mahdolliset joulukatalogit, sisustuslehdet ja lempiblogit - ehkä otan vielä kirjakaapista jonkun mielenkiintoisen romaaninkin käsittelyyn. Ja juon paljon lämmintä ja polttelen kynttilöitä ;)

Ja ihailen tätä suloista sydäntä, jonka siskoni kädenkäänteessä minulle taiteili.. Sopii aika kivasti tuohon tikkaille, kauan se paikkaansa hakikin.

Mutta nyt viltin alle ja kupillinen lämmintä mehua! 

 

Hiljalleen

Keittiö on jäänyt hieman epähuomioon muun remontin keskellä, mutta tänään sain apua kahdelta reippaalta remppajampalta ja johan alkoi tapahtua! Jo viikonloppuna maalasin seinän valkoiseksi, toi yllättävän paljon valoa jo se keittiöön. 

Tänään seinään saatiin tuo liesituuletin. Ja minä tykkään! Ja paljon! Tänään ei haittaa edes se, että mieluisia kaakeleita ei ole löytynyt, koristelistat ja sokkelit puuttuvat listoista puhumattakaan.. 

 

Nyt valtaa tämän naisen sellainen tunne, että kyllä tämä vielä joku päivä on valmis ;) 

Mukavaa talvista viikkoa, nyt täytyy keskittyä tuvan lämmittämiseen ja ottaa vähäsen glögiä ja pipareita!

 

Pitsiä ja kynttilänvaloa

Kun muutin kotoa 15 vuotta sitten, sain vanhemmiltani mukaan kapiokirstun. Sellaisen kauniin mäntyisen, minulle teetetyn. Kapiokirstu piti sisällään vihreää Teemaa, lakanoita, pyyhkeitä ja mummon tekemiä pitsisiä pöytäliinoja. Kaikki kirstun sisältämät tekstiilit ovat jo vuosia sitten kuluneet käytössä ja hiljalleen ne on poistettu käytöstä. Paitsi nämä pitsiset pöytäliinat. Ne ovat olleet kaapissa kaiken muun alla, välillä olen niitä hypistellyt ja miettinyt, että näiden aika ei vielä ole. 

Muuttokuormaa purkaessani jäin pidemmäksi aikaa niitä hypistelemään. Tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan. Yksi löysi paikkansa keittiön pöydältä, eteiseen olen pienen lipaston päälle toista mallaillut. Taas tuli todistettua todeksi se, ettei mitään kannata heittää pois. On se vaan niin kaunis tuossa pöydällä!

Ihana muisto mummosta <3

Rentouttavaa viikkistä ja kynttilänloistoa!

 

Ollaan hiljaa vaan..

Arki on yhtä hulabaloota ollut viimeiset viikot. Uuden unirytmin etsimistä, totuttelua kahteen ylimääräiseen tuntiin työmatkassa päivittäin, pienen pintaremontin tekemistä - Mun tunnit ei riitä tähän, tahdon lisää! Tilannetta ei taida auttaa tämä vuoden pimein aika, jatkuva väsymys vaivaa.

Viimeisten viikkojen aikana on ollut pakko sallia itselleen tosi paljon hiljaisia hetkiä, niitä sellaisia, joiden aikana ei tehdä mitään. Ei yhtään mitään, vaikka kaikkea mahdollista olisi tehtävä. Tuijottelen vaan takkatulta ja mietin, mihin mulla on kiire tässä valmiissa maailmassa. Tämä vähän repsottaa, tuo vähän enemmän, mutta repsottaahan sitä itselläänkin yksi jos toinenkin paikka ;)

Tänään innostuin kantamaan nuo entiseltä omistajalta perimäni tikkaat sisään ja kylläpä ne näyttävät suloisilta! Onneksi ehdimme siskon kanssa pelastamaan edes osan aarteista, nuokin olivat joutumassa liekkeihin.. Sopivat täydellisesti siskon tekemän pöydän viereen, molemmat ulkona parkkiintunutta vanhaa puuta.

 

Lumista viikkoa sinulle, täällä odotellaan jo innokkaasti lunta saapuvaksi! Lumikolakin odottaa jo rappusten vieressä, josko sitä jo huomenna pääsee käyttämään ;)

 

 

Viikonlopun puuhasteluja

Mä taidan olla luonteeltani sellainen, että kaikki keskeneräinen häiritsee. Olen katsellut tuota mäntypaneelitaivasta jo kohta kolme viikkoa ja nyt päätin pistää sille uuden asun. Pari kerrosta maalia ja jo sai portaikko ihanan valoisan lookin. 

Mutta oli tuossa työsarkaa, paljon kapeita kulmia, joihin ei millään meinannut yltää ja matalasta katosta sai tukkakin valkean raidoituksen, pyllystä puhumattakaan - kapeakin tuo portaikko on ;) Innostuin samantien laittamaan uudistuneeseen portaikkoon tuon lyhdyn, se sopii sinne aika kivasti. Kisujakin lyhty kovasti kiinnosti, toivottavasti eivät neniään polta..

Askelmat maalataan vielä jossain vaiheessa samalla harmaalla kuin alakerran lautalattia, ehkä jo ensi viikonloppuna. Tuo keskeneräisyys kun häiritsee ;) 




Mutta nyt pidän muutaman illan remppataukoa ja lueskelen Piia Postin romaania Talven jälkeen valo. Ja nautin kynttilänvalosta. Ja takan lämmöstä. Ja kissojen kehräyksestä. Niin pieniä juttuja, mutta niin rentouttavia kaikki.