Suunnitelmissa muhkea puutarha

Nyt on täällä alkanut kesästä ja puutarhassa oleilusta haaveilu! 

Lainasin kirjastosta neljä puutarhan suunnittelusta ja toteuttamisesta kertovaa paksua kirjaa, joita olen suurella innolla lueskellut ja samalla haaveillut sellaisesta muhkeasta englantilaisesta puutarhasta.. Mutta mistä ihmeestä rahat kaikkiin ihaniin pensaisiin ja kukkiin? Meidän rahavaroilla tästä taitaa tulla ikuisuusprojekti, eli suunnittelua saa tehdä (ihanaa!) joka kevät.

Emme ole vielä ihan päättäneet, mihin kaikkeen tänä kesänä keskitytään, mutta terassi ainakin kokee laajennuksen sireenipensaan suuntaan. Tahdon terassille ruokaryhmän lisäksi myös löhöilyä varten sohvaryhmän ja tuohon nykyiselle ei molemmat ryhmät mahdu. Mies onneksi näytti vihreää valoa, joten suunnitelma toteutuu! Pensasaita toivottavasti saadaan viimeistään syksyllä aluille - johan sitä aidannetta onkin suunniteltu muutama vuosi. No, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, heh. Ongelmana on, että mä en osaa päättää sitä puskaa, se kun sitten on siinä eikä sitä ihan äkkiä vaihdeta.. Myös kaasugrillin puuosat pitäisi maalata tummaksi.

Nyt kun katson tuota mun to do -listaa, niin ei se nyt ihan mahdottomalta näytä niin kukkaron kuin ajankäytönkään suhteen. Kesällä on oltava aikaa myös tuosta pihasta nauttimiseen ja relaamiseen. 

Viime kesänä saimme talon maalauksen lisäksi purettua takapihalta seuraavan kuvan kamalan rötiskön, jossa edellinen asukas säilytti halkojaan. Tämä oli ollut to do -listalla siitä asti, kun taloon muutin. Siihen oli taidettu käyttää kaikki mahdollinen ylijäämämateriaali, peltiäkin taisi olla viittä erilaista. Tänä keväänä on edessä nurmikon kylväminen rötiskön alla olleeseen luiskaan. Varsinainen kruunu, eikö vaan?

Jälkeen kuvaa ei löytynytkään, mutta kunhan nurtsi saadaan kylvettyä, laitan ennen ja jälkeen -kuvat tänne.

Tänään ei päästykään nauttimaan ulkona terassilla päiväkahveja, sillä sää on kovin harmaa ja sateinen. Lähden kuitenkin pitkästä aikaa lenkille, sillä henki kulkee taas - allergikko kiittää ihanasta vesisateesta!

Hmpf!

Mittailtiin miehen kanssa pojan päikkäreiden aikaan pihaa, suunniteltiin kesän pihaprojekteja, kannettiin pihakalusteet pihalle ja ihmeteltiin talven tuhoja.

Kallion edessä routi maa ja jäätiin ihmettelemään kumpuilevaa maata. Ja siellä niitä törötti pilvin pimein, nauloja. Haettiin lapio, vähän kaiveltiin maata ja löydettiin satapäin lisää nauloja, iso osa sellaisia paksuja kymmenen sentin pituisia. Koko kallion edusta oli täynnä niitä. Voihan voimasana! Kuka oikeasti kippaa nauloja omaan pihaan? Onneksi ei olla astuttu niihin, sillä osa niistä törötti aika pahasti pystyssä. 

Mies suunnitteli vuokraavansa metallinpaljastimen, jotta löydettäisiin loputkin "aarteet". Me on kannettu tältä tontilta aivan tolkuttomasti kaikkea mahdollista "aarretta" vanhoista renkaista ruostuneeseen kiukaaseen kaatikselle. Ja taas tehtiin uusi löytö, huoh. No, tulipahan siistittyä tuota kallionkin edustaa, to do -listalla se on ehtinyt olla jo muutaman vuoden.

Kyllä mä jaksan ihmetellä, kuinka joku voi pitää omaa pihaansa kaatopaikkana? Ehkä tuohonkin on vaan kipattu kallion päältä tuhkat, joissa on ollut lisukkeena kasa nauloja. Mutta silti, omalle pihalle? Jätettä, joka ei maadu? Viherpiipertäjä minussa taas nostaa päätään ja puhisee. Hmpf!

Mutta toisaalta, otettiinpa itseämme niskasta kiinni ja saatiin vihdoinkin siistittyä tuota kalliota. Haaveena on saada näkyviin kallio kokonaan, mutta työtä se vaatii paljon. Tai sitten vaan hakee mummon päiväksi kylään ja rempaisee miehen kanssa menemään joku viikonloppupäivä.

Nyt ulos pesemään ne terassikalusteet ja vähän sisustelemaan terassia. Mikäs tuolla auringossa on oleillessa! 

Aurinkoa sullekin!

Sunnuntaina keittiössä

Päätettiin viikonloppuna herkutella ja tehtiin pitkästä aikaa blinejä. Tälle porukalle ne maistuvat aina ja sopivat tattarijauhosta tehtynä gluteenittomaan ruokavalioon. 

Meillä on perinteisesti ollut blinien kanssa tarjolla siianmätiä, punasipulia ja smetanaa, mutta tällä kertaa halusimme vielä jotain lisäherkkua. Tein maustamattomasta tuorejuustosta ja kylmäsavustetusta porosta tahnan, helppoa ja herkullista! Lisäksi blinien seuraksi pääsi vielä Lidlin metsäsienisalaattia, joka on niin hyvää, etten jaksa käydä itse tekemään.

Jopa tuo meidän pienin söi napa paukkuen blinejä, höysteistä maistui vain punasipuli ja smetana. Onni on lapsi, joka syö lähes kaikkea, mitä eteen laitetaan ja on rohkea kokeilemaan eri makuja - ei tarvitse kyhäillä montaa ruokaa kerrallaan. Vaikka kaikki maistuukin, taitaa lemppari kuitenkin olla se makaronilaatikko. 

Vielä on muutama blini jääkaapissa, taidan tietää, mitä tänään syön iltapalaksi. Nam.

Vihdoinkin meillä on matto!

Meillä ei ollut mattoa olohuoneessa varmaan kahteen vuoteen, sillä edesmennyt kissamme tapasi käydä sille aina pissalla. Tämä yhdistettynä ryömivään ja konttaavaan pikkumieheen ei ollut hyvä yhdistelmä, joten matto sai lähteä. Ollaan menty ilman ja taaperon leikit alkavat näkyä ikävästi lautalattian pinnassa. Jotain suojaa lattialle oli siis haussa.

Olemme aika pitkään etsiskelleet mattoa olohuoneeseen. Edellisen mustan maton tilalle halusimme vähän vaaleamman maton ja haaveissa olikin juuri se oikean sävyinen harmaa matto. Löysimme muutaman ihanan, mutta hinta oli kaikkea muuta kuin ihana - kauppaan jäivät. Koska meillä on suuri sohva, tuli matonkin olla pituudeltaan sen kolmisen metriä ja myös tämä pompsautti mattojen hinnat taivaisiin.

Muutama viikko sitten Askossa oli mattoja hyvässä alennuksessa ja lähdimme toiveikkaina tutustumaan mattotarjontaan. Tämä ihana punottu matto meitä siellä odotti, jollekin se oli tilattu, mutta oli ollut liian pieni heille. Meille se oli juuri sopiva. Mallailimme sitä muutaman päivän ja tännehän se jäi. Kovasti tykkäämme olohuoneen vaaleammasta ilmeestä ja onhan tuon maton päällä pehmoisampi istua legoja rakennellessa.

Nyt omppupuiden kimppuun, toivottavasti ei ole liian myöhäistä pistää niitä kuosiin. Syreeneille näytettiin jo saksia - osa pääsi sisälle tuomaan kevään tuntua.

Vihreää

Kevättä rinnassa ja vihreät paraatipaikalle taulukollaasin alle. Voisin täyttää koko kodin viherkasveilla, mutta multa puuttuu se kuuluisa viherpeukalo kokonaan ja sen tähden nuo vihreät meidän kotona ovat yleensä aika lyhytikäisiä. Nämä yksilöt ovat yllättäen pärjänneet talven yli. 

Uusi alelöytö Askosta sopii tuohon yhdistelmään aika kivasti. Ja jakkara on enemmän kuin tarpeen vieraita kestittäessä, käteväkin siis sievän ulkonäön lisäksi.

Opiskelussa ja harjoittelussa on kyllä se hyvä puoli, että osa päivistä paikan päällä on suht lyhyitä ja kirjallisia juttuja voi tulla jatkamaan kotiin. Tämä ja eilinen päivä olivat sellaisia päiviä - lapsi aikaisin hoidosta kotiin, puuhastelua ja majan rakennusta kotosalla ja miehen tultua kotiin kirjallisten töiden pariin tunniksi kahdeksi. Harjoitteluraportti on vielä alkutekijöissään ja palautus sunnuntaina, joten on tässä hiljalleen ryhdistäydyttävä kirjoittamaan enemmän kuin muutaman tunnin päivässä. Mut sit se olis siinä. Loppurutistus enää.

Mut nyt nettiselain kiinni ja raportin kimppuun. Kuullaan!

Legoja siellä, legoja täällä

Viime syksystä lähtien meillä on näyttänyt tältä. Siis lähes koko ajan ja koko alakerrassa. Joskus ne on aamullakin tervehtineet herääviä samoilta sijoiltaan, kun kaikki ovat uuvahtaneet ihan täysin ennen siivoamista.

Viime syksystä lähtien olen puurtanut "kahta työtä", päivisin töitä uusissa tehtävissä ja iltaisin/öisin/viikonloppuisin opiskelua uuteen ammattiin. En kyllä suosittele tämän vuoden kokemuksien jälkeen kenellekään töiden ohella tutkinnon suorittamista, varsinkin jos on pieni taapero perheessä. No, tulipahan lähdettyä - ja loppujen lopuksihan tämä sujui suht nopeasti ja kivuttomammin kuin kuvittelin. Ja entisen ammatin töitä kun ei ole tarjolla lähiseudulla, niin vähän oli sellainen pakkotilannekin.

Ihan hyvin kai me tästä vuodesta on selvitty, päikkäriajat on vaan käytetty sekunnilleen opiskeluun, samoin illat lapsen mentyä nukkumaan. Mies on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle - olemme me onneksi aina silloin tällöin iltaisin ottaneet omaakin aikaa. 

Sitä olen vaan miettinyt, että nyt kun viimeinenkin tentti on tehty, harjoittelussa alkaa viimeinen viikko ja loppuraportti viimeistä hiontaa vailla, niin mitä ihmettä mä sitten teen? Neulon? Luen? Jumppaan? Sisustan? Remontoin? Muutamia remonttivisioita mulla on jo nyt - mies varmaan aika pian alkaa toivoa, että ne opiskelut sittenkin jatkuisivat..

Nautittiinko teillä muuten tänään lumesta? Täällä on pulkkailtu posket punaisina ja nautittu takatalven hetkestä, ihanaa!

Must have

Mun ei pitänyt ostaa Ikeasta kuin vain se piirustuspöytäsetti pojalle, mutta toisin kävi. Olen tätä Stockholm-tyynyä ihaillut todella kauan ja kun se vieläkin pitkän pohdinnan jälkeen näytti aivan yhtä hyvältä kuin vuosi sitten, niin kotiinhan se mukaan lähti. Me istutaan paljon lattialla pelailemassa tai autoilla ajelemassa ja jotain pehmeää aloin kaipaamaan pyllyn alle. Tuikitarpeellinen ostos siis. Just.

Päätin viime kesänä vähentää rankalla kädellä kaiken turhan ostamista ja sisustustarvikkeisiin tuhlaamista ja olen siinä aika hyvin onnistunutkin. Jos pitkään haikailen jonkin tarpeellisen tavaran perään (kuten tämän tuikitarpeellisen sisustustyynyn), päätyy se ostoslistalle ja kotiin. Rahaa on jäänyt mukavasti sivuun ja parasta on, ettei meidän koti enää täyty turhasta tavarasta. Ja eihän tuo lapsikaan ilmainen ole, suurin menoerä meidän perheessä taitaa olla vauhdikkaasti kasvava  ja liikkuvainen poika - mielellään häneen kyllä kaikki ylimääräinen raha laitetaan. Suurin osa vanhoista sisustushärpäkkeistä on myyty pois ja niillä rahoilla on ostettu tarpeellista tavaraa. Sellaista, jonka hankkimista on pohdittu yhdessä. Vanhaa on kierrätetty ja vaihdettu jonkun toisen vanhaan. 

Vielä on nurkissa kaikkea mahdollista turhaa, ehkä opiskelujen päätyttyä huhtikuussa saan otettua itseäni niskasta kiinni ja laitettua loputkin turhat kiertoon. Aika puhdistavaa puuhaa ja joidenkin tavaroiden kohdalla haikea matka menneisyyteen. Hassua, miten sitä kuitenkin kiintyy johonkin ihan turhaan härpäkkeeseen ja luopuminen on vaikeaa.. Sama koskee vaatteita, mutta molempien kohdalla prosessi on alkanut ja hyvällä mallilla!

Nyt piirtelemään!

Taaperon huoneen uusi ilme

Pinnasänky sai lähteä ison pojan sängyn tieltä ja samalla koko huone uudistui. Sängyksi halusin ehdottomasti Unipuun jatkettavan sängyn, mutta ne alkoivat olla joka paikasta loppuunmyytyjä. Löysimme onneksi käytetyn edullisesti nettikirpparilta. Aarnion Pony-kankaasta olin jo aikaisemmin ommellut säilytystilan eteen verhon vitivalkoisen verhon kaveriksi, aivan nappivalinta tuo kangas pojan huoneeseen. Ja kaikki meidän säilytyksessä olevat tavarat ja vaatteet ovat vihdoinkin piilossa katseilta liikuteltavien verhojen takana.

Virkattu matto saa väistyä uuden maton tieltä heti, kun sellainen sopivan hintainen löydetään. Muuttunut tila vaatii hieman erityylisen maton. 

To do -listalla sänkyyn on vielä ystävällä bongatut pitkät, pyöreät ja kapeat tyynyt sängyn molempiin reunoihin, nyt suojana toimivat tavalliset tyynyt ja pehmolelut. Myös päiväpeitto on ostoslistalla, ei to do -listalla.

Ikean keikalta lähti mukaan edullinen piirustuspöytä tuoleineen, yhteensä 19,90 euroa. Maalia vaatinee, sillä jo nyt nuo puuosat ovat saaneet osumaa innokkaan piirtelijän värikynistä. Koska huone on aika vaaleansävyinen, suunnittelin mustaa tai harmaata valkoisen pariksi, myös laatikoston maalaan samalla värillä. 

Hämähäkki.

Nyt pitäisi vielä löytää Pony-kankaan harmaan sävyistä kangasta kappaan ja huone alkaakin olla taaperolle päivitetty. Poikakin on alkanut viime aikoina viihtyä omassa huoneessaan enemmän, ikioma pöytä on kova juttu innokkaalle piirtelijälle.

Löytö kaapin perältä

Tuntuu, ettei pariin viikkoon ole ehditty kotona käydä kuin kääntymässä.. Joululoman vietimme Dubain lämmössä, nautimme auringosta, merestä ja ennen kaikkea siitä, että saimme olla ihan kolmelleen viikon. Ei mihinkään kiire, hyvää etnistä ruokaa ja shoppailua - aikatauluton loma tuli todellakin tarpeeseen syksyn jälkeen. 

Nyt olemme ehtineet olla kotona muutaman päivän, lähinnä siivonneet ja pesseet pyykkiä. Puhdasta kotia kävin katselemaan pitkästä aikaa sisustusmielessä ja valkoiset verhot näyttivät jotenkin pliisuilta - kaipasin olkkariin vähän talvisempaa ja hämyisempää tunnelmaa. Monissa blogeissa haikaillaan jo kovasti kevään perään, mä vielä toiveikkaasti odottelen sitä talvea ja lunta. 

Haagan ajoilta mulla oli tallessa Vallilan tummanharmaat verhot, joita mallailin olohuoneeseen. En vielä lähtenyt lyhentämään (iski kai jonkinasteinen laiskuus..), mutta ei ne tuollaisina ylipitkinäkään yhtään hassummilta näytä. Katsellaan nyt tovi, jäävätkö paikoilleen vai pääsenkö verho-ostoksille.. Toisaalta, kukkaro on loman jäljiltä niin tyhjää täynnä, että nämä taitavat saada kelvata.

Ehkä kesämmällä laitan taas nuo alapuolella olevan kuvan valkoiset verhot takaisin, nyt on hieman tummempien sävyjen vuoro.

Sen verran taitaa kevättä olla täälläkin rinnassa, että jotain vihreää on kotiin saatava ja illaksi suunnittelinkin reissua Plantageniin. Emäntä täällä on ollut laiska kukkien kastelija ja se näkyy puolikuolleina raahkoina ympäri kotia. 

Pipon tuunaus virkkaamalla

Kyllästyin mun tylsiin pipoihin ja yhtenä iltana päätin tehdä asialle jotain. Etsin käsiini äidiltä saadun virkkauskirjan, joka on peräisin varmaan 70-luvulta, ja sieltä etsin pipoa varten kauniin virkatun kukkasen ja lehdet. Kukan varsi on ketjusilmukoihin virkatuista kiinteistä silmukoista.

Reilun tunnin virkkauksen jälkeen mulla oli peruspipon sijaan kaunis kukkasella tuunattu pipo. Ja ihan uniikki. 

Kukkasen, lehdet ja varren harsin neulalla ja langalla löysähkösti kiinni pipoon, näyttävät elävämmiltä, kun reunat ovat hieman irti piposta. Pienellä vaivalla siis hieman söpöyttä arkeen.