17. elokuuta 2010

Ystävän seuraa ei voita mikään



Eikä yhdessä höpöttämistä! Sovimme ystäväni kanssa treffit keskustaan veden äärelle, joimme limpparia ja katselimme rantakadulla käyskenteleviä ihmisiä. Kaupungin hulina kuului taustalla, meidän iloinen pärpätyksemme taisi kylläkin peittää sen suurimmaksi osaksi aikaa. Kyllä kummasti keventää mieltä, kun saa kaikki mahdolliset (välillä vähän hölmötkin) jutut sanottua ääneen. Usein silloin juuri ymmärtää, kuinka ihmeellisiä asioita ihminen pienessä mielessään pyörittää ;) Kiitos siis ystäväiseni!




Kesäisen kaupungin hulinaa katsastin vielä pyöräillen, olipa kaunis iltapäivä tähän puuhasteluun. Ja sai liikuntaakin samalla! 




Nyt taidan vaan illan nautiskella oman kodin rauhasta, parvekkeen tunnelmallisista tuikuista ja kirjan seurasta. Lainasin kirjastosta Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, joka on vienyt minut aivan mukanaan! Tunteita ja ajatuksia herättävää lukemista pimeneviin iltoihin, voin lämpimästi suositella!


3 kommenttia:

  1. Voi miten ihana tää viimeinen kuva! Sopii mun fiiliksiin just nyt..

    Ystävän seura on ihanaa. Multa just muutti yksi parhaista ystävistäni kaaauas pois... Ei oo enää iltakahvipaikkaa. Vähän surkeeta välillä sitä ajatella.

    VastaaPoista
  2. Mulle kävi ihan samalla tavalla vuosi sitten. Alkuun oli aika orpo olo, olen aika huono soittelemaankin. Mutta nyt kun kotiinpaluu on suunnitelmissa, niin ystäväkin olisi jo paljon lähempänä.

    Onneksi tuota puhelinta on oppinut käyttämään, mutta eihän puhelu iltakahvitteluita tai sauvakävelyitä korvaa..

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen aivan ällistynyt viimeisimmästä kuvasta. Todella kaunis maisema ja taidokkaasti valokuvattu.

    VastaaPoista

Ilostun kommentistasi, laitathan sen hyvällä mielellä jakoon.