24. huhtikuuta 2014

Onnellinen emäntä joella

Kolme viikkoa tiukkaa haravan heiluttelua ympäri tonttia takana, huh mikä urakka. On tämä kyllä paljon mukavampaa touhua näin kevätauringon lämmittäessä kuin syksyllä viimassa ja kylmässä. Ilta-auringossa on aika ihanaa jäädä aina välillä hetkeksi nojailemaan haravaan ja vaan nauttia auringon lämmöstä kasvoilla. Siksi kai tämä mun urakka vaan venyy ja venyy..


Pieni otos kasoista.


Joenrannassa ollaan haravoitu urakalla, pariin vuoteen ei olla tehty tuossa osassa mitään. Sen kyllä tuntee kropassaan, ei ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ehtinyt liikkumaan ollenkaan. 

Mitkä ihanat yllärit sieltä paljastui lehtien alta! Kuka tietää, mitä kukkia nämä ovat? Näitä löytyy koko tontilta todella paljon eikä tällä hortonomilla ole aavistustakaan.

Edit. Ovat posliinihyasintteja, jotka kukittuaan muodostavat paljon siemeniä. Leviää siementen avulla lähiympäristöön. 


Haravointiurakka jatkuu edelleen, ensi viikonloppuna toivon kuitenkin saavani jättää edes hetkelliset jäähyväiset Fiskarsilleni. Tai toisaalta tää on kyllä niin kivaa puuhaa, että voisihan sitä tahtia hidastaa, jotta tästä saisi nauttia vielä vähän pidempään.

Enpä olisi kyllä kymmenen vuotta sitten uskonut, että voin tulla näin onnelliseksi haravoinnista. Ja noista kukista ja pensaista. Oppia ikä kaikki. 

- 20 kg

Kevyt olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Raskauskilot ja viisi lisäkiloakin ovat hiljalleen karisseet kahdessa ja puolessa vuodessa. Aivan huippua!

Nyt mahtuu taas kaikki vanhat ihanat pillifarkut jalkaan, kaikki ne, joita en suostunut antamaan pois vaan sisukkaasti säilytin. Uskoin, että kyllä mä nämä kilot vielä selätän. Ja niin selätinkin.

Säännöllinen ruokarytmi löytyi kuin itsestään töihin paluun jälkeen, opiskelustressikin taisi viedä muutaman kilon mukanaan, sauvakävely alkoi taas maistua ja kundaliinijooga taisi hoitaa oman osansa. Kiinteytys jatkuu vielä, kuntosalille olisi kai suunnattava - Smartumin setelit odottavat hyllyssä käyttöä! :)

On kyllä ihanaa, kun saavuttaa tavoitteensa ja vielä vähän lisää. Siitä saa kummasti motivaatiota liikunnan, varsinkin arkiliikunnan, lisäämiseen.

21. huhtikuuta 2014

Pihakirppis

Tämän viikon sunnuntaina  on tiedossa pihakirppistä Metsäpirtin pihamaalla Lilla Tirlittan -blogin Katjan ja Räps-blogin Anun kanssa.


Myynnissä sisustustavaraa, leluja sekä naisten ja lasten vaatteita. Muutama virkattu matto, koreja, astioita ja lasitavaraa on jo pakattu, lisää kirppiskuormaan kaivellaan hiljakseen.

Tule moikkaamaan ja tekemään edullisia löytöjä!

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa myös, nautitaan näistä ihanista keleistä!

7. huhtikuuta 2014

Viimeiset päivät yliopistolla

Haikeushan tässä ihan iskee. Edessä on viimeiset lähipäivät yliopistolla, valmistujaisjuhlat kaikkialta Suomesta olevien opiskelukavereiden kanssa ja vihdoin ja viimein ne tutkintopaperit.

Askeleet ovat kevyemmät, mutta mieli on haikea - opiskelukavereiden joukossa on monia huipputyyppejä ja toivon, että välimatkasta huolimatta jonkinlainen yhteys säilyy. 


Tätä mun lempinäkymää jaksaisin katsella vaikka kuinka kauan. Tässä mä nytkin istun ja vaan ihmettelen.

Ihaninta on kuitenkin se, ettei mun tarvitse olla kerran kuussa montaa yötä kerrallaan poissa kotoa. Ero perheestä on tässä vuodessa rassannut eniten. Ensimmäisen ja toisen lähiviikon illat sujuivat aika itkuisissa merkeissä hotellihuoneessa, seuraavat lähipäivät asuin ystävien luona. Ihanien ystävien seura helpotti koti-ikävää suuresti, mutta siltikin mulla oli jatkuva kauhea koti-ikävä.


Me ei taideta olla mun miehen kanssa niitä vanhempia, jotka lähtevät parisuhdetta hoitamaan viikon lomalle, vaikka se kyllä voisi meillekin tehdä ihan hyvää. Mä varmaan itkisin ekasta illasta alkaen ikävää poikaan ja siinähän se loma sitten rattoisasti menisikin.. Yhden yön reissua kahdelleen ollaan uskallettu suunnitella nyt huhti- tai toukokuulle, vieras kaupunki nähtävyyksineen ja yö hotellissa = täydellinen yhden yön parisuhteen hemmottelureissu. Ehkä sitten joskus..

Mutta nyt pakkaamaan vaatteita huomista lähtöä varten. Jotenkin ihan absurdia ajatella, että mä tein sen. Ja huomenna sitä juhlitaan. Ja omien ihmisten kanssa vähän myöhemmin.

6. huhtikuuta 2014

Suunnitelmissa muhkea puutarha

Nyt on täällä alkanut kesästä ja puutarhassa oleilusta haaveilu! 


Lainasin kirjastosta neljä puutarhan suunnittelusta ja toteuttamisesta kertovaa paksua kirjaa, joita olen suurella innolla lueskellut ja samalla haaveillut sellaisesta muhkeasta englantilaisesta puutarhasta.. Mutta mistä ihmeestä rahat kaikkiin ihaniin pensaisiin ja kukkiin? Meidän rahavaroilla tästä taitaa tulla ikuisuusprojekti, eli suunnittelua saa tehdä (ihanaa!) joka kevät.


Emme ole vielä ihan päättäneet, mihin kaikkeen tänä kesänä keskitytään, mutta terassi ainakin kokee laajennuksen sireenipensaan suuntaan. Tahdon terassille ruokaryhmän lisäksi myös löhöilyä varten sohvaryhmän ja tuohon nykyiselle ei molemmat ryhmät mahdu. Mies onneksi näytti vihreää valoa, joten suunnitelma toteutuu! Pensasaita toivottavasti saadaan viimeistään syksyllä aluille - johan sitä aidannetta onkin suunniteltu muutama vuosi. No, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, heh. Ongelmana on, että mä en osaa päättää sitä puskaa, se kun sitten on siinä eikä sitä ihan äkkiä vaihdeta.. Myös kaasugrillin puuosat pitäisi maalata tummaksi.

Nyt kun katson tuota mun to do -listaa, niin ei se nyt ihan mahdottomalta näytä niin kukkaron kuin ajankäytönkään suhteen. Kesällä on oltava aikaa myös tuosta pihasta nauttimiseen ja relaamiseen. 

Viime kesänä saimme talon maalauksen lisäksi purettua takapihalta seuraavan kuvan kamalan rötiskön, jossa edellinen asukas säilytti halkojaan. Tämä oli ollut to do -listalla siitä asti, kun taloon muutin. Siihen oli taidettu käyttää kaikki mahdollinen ylijäämämateriaali, peltiäkin taisi olla viittä erilaista. Tänä keväänä on edessä nurmikon kylväminen rötiskön alla olleeseen luiskaan. Varsinainen kruunu, eikö vaan?


Jälkeen kuvaa ei löytynytkään, mutta kunhan nurtsi saadaan kylvettyä, laitan ennen ja jälkeen -kuvat tänne.

Tänään ei päästykään nauttimaan ulkona terassilla päiväkahveja, sillä sää on kovin harmaa ja sateinen. Lähden kuitenkin pitkästä aikaa lenkille, sillä henki kulkee taas - allergikko kiittää ihanasta vesisateesta!

5. huhtikuuta 2014

Hmpf!

Mittailtiin miehen kanssa pojan päikkäreiden aikaan pihaa, suunniteltiin kesän pihaprojekteja, kannettiin pihakalusteet pihalle ja ihmeteltiin talven tuhoja.



Kallion edessä routi maa ja jäätiin ihmettelemään kumpuilevaa maata. Ja siellä niitä törötti pilvin pimein, nauloja. Haettiin lapio, vähän kaiveltiin maata ja löydettiin satapäin lisää nauloja, iso osa sellaisia paksuja kymmenen sentin pituisia. Koko kallion edusta oli täynnä niitä. Voihan voimasana! Kuka oikeasti kippaa nauloja omaan pihaan? Onneksi ei olla astuttu niihin, sillä osa niistä törötti aika pahasti pystyssä. 



Mies suunnitteli vuokraavansa metallinpaljastimen, jotta löydettäisiin loputkin "aarteet". Me on kannettu tältä tontilta aivan tolkuttomasti kaikkea mahdollista "aarretta" vanhoista renkaista ruostuneeseen kiukaaseen kaatikselle. Ja taas tehtiin uusi löytö, huoh. No, tulipahan siistittyä tuota kallionkin edustaa, to do -listalla se on ehtinyt olla jo muutaman vuoden.

Kyllä mä jaksan ihmetellä, kuinka joku voi pitää omaa pihaansa kaatopaikkana? Ehkä tuohonkin on vaan kipattu kallion päältä tuhkat, joissa on ollut lisukkeena kasa nauloja. Mutta silti, omalle pihalle? Jätettä, joka ei maadu? Viherpiipertäjä minussa taas nostaa päätään ja puhisee. Hmpf!

Mutta toisaalta, otettiinpa itseämme niskasta kiinni ja saatiin vihdoinkin siistittyä tuota kalliota. Haaveena on saada näkyviin kallio kokonaan, mutta työtä se vaatii paljon. Tai sitten vaan hakee mummon päiväksi kylään ja rempaisee miehen kanssa menemään joku viikonloppupäivä.

Nyt ulos pesemään ne terassikalusteet ja vähän sisustelemaan terassia. Mikäs tuolla auringossa on oleillessa! 

Aurinkoa sullekin!



1. huhtikuuta 2014

Sunnuntaina keittiössä

Päätettiin viikonloppuna herkutella ja tehtiin pitkästä aikaa blinejä. Tälle porukalle ne maistuvat aina ja sopivat tattarijauhosta tehtynä gluteenittomaan ruokavalioon. 


Meillä on perinteisesti ollut blinien kanssa tarjolla siianmätiä, punasipulia ja smetanaa, mutta tällä kertaa halusimme vielä jotain lisäherkkua. Tein maustamattomasta tuorejuustosta ja kylmäsavustetusta porosta tahnan, helppoa ja herkullista! Lisäksi blinien seuraksi pääsi vielä Lidlin metsäsienisalaattia, joka on niin hyvää, etten jaksa käydä itse tekemään.


Jopa tuo meidän pienin söi napa paukkuen blinejä, höysteistä maistui vain punasipuli ja smetana. Onni on lapsi, joka syö lähes kaikkea, mitä eteen laitetaan ja on rohkea kokeilemaan eri makuja - ei tarvitse kyhäillä montaa ruokaa kerrallaan. Vaikka kaikki maistuukin, taitaa lemppari kuitenkin olla se makaronilaatikko. 


Vielä on muutama blini jääkaapissa, taidan tietää, mitä tänään syön iltapalaksi. Nam.