Ihana orkidea

En ole koskaan pitänyt tekokukista. Ne ovat aina olleet ehdoton no no. En tiedä miksi.

Kylpyhuoneeseen kaipasin kuitenkin jotain kukkivaa, se kun on muuten aika pelkistetty tila. Pimeä ikkunaton tila. Löysin Plantagenista kauniin kangasorkidean ja päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni tekokukkaa kotona.

"Jos mä sisko vähän pyyhkäisen näitä pölyjä ennen kuvan ottoa...."

Ja sehän toimii. Näyttää kauniilta ja tuo uutta ilmettä - se on oikeastaan aika ihana! Sama juttu noiden siskon tekemien puksipallojen kanssa yläkerrassa. Muovia ovat, mutta vihreydestä ja kauneudesta saa nauttia kauan - oikeat kasvit kun tuntuvat täällä meillä kokevan nopeahkon kuivumisen..

Nyt pyykit pihalle, taidanpa itsekin jäädä sinne hetkeksi nauttimaan auringosta ja syksyisestä tuulesta!

Aurinkoa sinunkin päivääsi!

Hidasta..

..on elämä täällä tällä hetkellä. 

Nautitaan syksystä, sateista ja sadonkorjuusta.

Tehdään pintaremonttia.

Rapsutellaan kissoja. Ja toisiamme.

Käydään sienimetsässä.

Ja odotellaan.

Hymyä viikkoosi!

Hello again!

Yläkerrasta on puuttunut lattia jo vuoden ajan. Sellainen ruskea, hieman tuoksahtava kovalevy siinä komeili, osassa lattiaa sellainen harmaanlikainen muovimatto. Meillä ei vieraita ole kauheasti pyöritetty yläkerrassa.

 Yksi viikonloppu sain vihdoinkin tarpeekseni ja lähdin etsimään vaaleaa laminaattia. Sellaista laudan näköistä, valkoista ja halpaa. Jossain vaiheessa alkoi jo usko loppua, joko hinta  tai malli ei vaan kohdannut mun odotuksia. Mutta lopulta se löytyi ja vielä huokeaan hintaan Starkilta.

Juuri sellainen kuin pitikin.

Ero vanhaan makkariin on aikamoinen, ja muutos on ollut helppo toteuttaa maalin ja laminaatin avulla. Kyllähän tähän melkein vuosi meni, mutta ehtipähän ainakin rauhassa miettiä, mitä sinne haluaa.

Sisko vielä teki tällaiset ihanat puksipallosysteemit mulle, eikö olekin söpöt? Mies ei oikein ymmärrä niitä, mutta onneksi ne saavat jäädä paikalleen yöpöydille ;)

Kivaa viikkistä, meillä lattiaprojekti jatkuu aulan puolella vielä huomenna. Illaksi lähdetään kuitenkin grillailemaan ja ehkäpä tanssimaan, ystäväni järjestää syyskauden avajaiset - nyt on siis ainakin puolivirallisesti syksy.

Ne kivet

..ovat vihdoinkin paikoillaan - meinasi jo toivo (ja hermot) loppua, kun tuolla kauheassa helteessä niitä ensin etsin läheiseltä sorakuopalta ja sitten kantelin. Mutta kun piti saada NYT eikä huomenna. Ja siitä tuli aika kiva, vai mitä?

Tuo yläpiha on mun lemppari, siinä olen nytkin pari päivää istuskellut keinussa, lukenut hyvää kirjaa, osittain nauttinut helteestä ja osittain toivonut sadetta, ihastellut tuota kukkapenkkiä ja sen takana olevia kallioita, ollut vaan. Ja ollut kiitollinen talon edelliselle omistajalle, vanhemmalle rouvalle, joka on tehnyt tuon kukkameren tuohon. Se on kukkinut huhtikuun lopusta alkaen ja toivon mukaan jatkaa vielä koko kesän.

Remontti ei nyt etene, ehkä sen ei aina tarvitsekaan. Ehkä tämäkin emäntä saa suosiolla välillä vaan katsella kumpupilviä ja rauhoittua. Olla vaan ja ihmetellä elämää. Siinä on enemmän ihmettelemistä kuin aina kiireessä huomaakaan. ;)

Aurinkoista viikonloppua, minä suuntaan huomenna ystävieni kesähäihin - tiedossa siis romantiikkaa, ilon kyyneleitä ja onnea.

Tyttöjen päiväretki Vääksyyn..

.. tuli taas kalliiksi. Kuukausi pari sitten Kanavan Kunkussa ihastelin näitä Riviera Maisonin pyykkikoreja ja päätin vielä hetken harkita - maksoivat kuitenkin mun mittapuun mukaan maltaita pyykkikoreiksi. Mutta kun mieskin antoi hyväksyntänsä, niin sellaiset tämä sitten tahtoi. Ja on ne kyllä makeet! Helpottaa myös pyykinlajittelua nuo kätevät muovitaskussa sijaitsevat kangaspalat. Valko-, kirjo- ja tummalle pyykille on kaikille omat lappusensa.

Kävimme myös toisessa pienessä sisustuskaupassa (nimeä en muista enää) ja sieltä löysin koruille tämän ripustushässäkän. Tämä oli huokea ostos ja erittäin hyödyllinen - vihdoinkin sain nuo korut pois työtasolta tilaa viemästä. Samalla innostuin noita koukkuja ostamaan enemmänkin ja kolme niistä löysi paikkansa työhuoneen kaappien ovista.

Nyt alkoi aurinko täälläkin vihdoin paistaa, nyt niiden kivien kimppuun! Taas.. 

Muistakaa aurinkovoiteet ;)

Täällä vaan lomaillaan..

.. ja harjoitellaan nauttimaan helteistä! Eilen sain ystäväni kylään koko päiväksi ja loikoilimme pihakeinussa, söimme mansikoita, joimme itsetehtyä limpparia ja juoruilimme ajan kanssa. Mölkkymatsikin oli pakko ottaa - siinä on kyllä hauska peli, johon jää kummasti koukkuun.

Illemmalla siskokin pyöräili kylään ja toi tämän ihanan pionikimpun tuliaisiksi. Keitettiin vielä porukalla kahvit ja syötiin raparperipiirakkaa, NAM! 

Ihana lomapäivä omien tärkeiden ihmisten kanssa! Tahtoo näitä lisää ;)

Käyn ahon laitaa..

.. minä ilman paitaa.. Ei ihan, mutta melkein. Ihanan rentoutunut olo rauhallisen juhannuksen jälkeen. Napa killillään hyvää ruokaa, hymy huulilla ja mieli iloisena ystävien seuran ansiosta. Lämmin kiitos isännille ja emännille tänä juhannuksena, me tullaan mielellään uudelleen ja pian ;)

Eilinen nautiskeltiin oman kylänraitin rauhasta ja käytiin poimimassa kukkia työhuoneen koristukseksi. Kirpparilta löysin muutamalla eurolla tämän söpön kastelukannun, jota en enää raaskinut pitää ulkona vaan tahdoin sen sisälle kaunistukseksi. Ja sanoo muut mitä sanoo, mutta on nuo lupiinit kauniita! Eilenkin istuin pitkät pätkät tässä sohvan kulmalla ja ihastelin tuota tienposkesta poimittua kimppua.

Haettiin myös läheiseltä soramontulta kiviä, reilusti nyrkkiä suurempia, sillä tämä tahtoo nyt luonnonkivireunuksen kukkapenkilleen. Sen pariin tästä olisikin suunnattava, kunhan ensin vähäsen käy kurkkimassa lempiblogeja.

Aurinkoa päivääsi!

Rauhaisa juhannus toiveissa

Ja sellainen meille on tulossakin. Ystävien kanssa kokoonnumme perinteisesti mökille saunomaan, grillaamaan, kalastamaan ja soutelemaan. Myös yhteislaulu kuuluu juhannukseen, iskelmä raikaa muidenkin rantalaisten "iloksi" ;)

Juhannuksemme tunnelmiin sopii hyvin tämä Anna-Maija Raittilan runo Leppälintu. Tämä vaan kosketti, kaunista.

Laulua leppälinnun,
suviyön unien linnun,
hämyssä tummenevassa unohdun kuuntelemaan.
Onnea syntymätöntä
aavisteluihini tulvii.
Omenapuussa on ummut aukeamaisillaan.

Rauhaisaa juhannusta sinullekin - ollaan sitten ihmisiksi ;)

 

 

Isoäidin neliöiden huumaa

Nuorempana nämä neliöt olivat minusta tosi mummomaiset, eivät sopineet ollenkaan omaan kotiin. Vuosi sitten aloin katsella niitä ihan uudessa valossa, ne jotenkin alkoivat näyttää kovin kodinomaiselta ja perinteiseltä. En vain ole uskaltautunut yrittämään, mulle tuo virkkaaminen on edelleen hieman vierasta ja kynnys aloittaa korkealla.

Yksi päivä selailin Novitan lehteä ja sieltä löytyi ihana peite parilla eri väriyhdistelmällä tehtynä. Ohjekin oli kuvitettu, joten ei kun värejä valitsemaan. Ja tällaiset minä valitsin siskon lasten avustuksella ;)

Ja nää näyttää jo nyt olevan aivan täynnä kissankarvoja - ihme sulkasato meillä käynnissä tällä hetkellä.. 

Kyllä näistä vielä suloinen peitto tuonne yläkerran aulaan syntyy, tällaisia sateisia päiviä siis täällä odotellaan lisää - edistyy sisällä kaikenmoiset jutut!

Tytöt leipoivat loman kunniaksi..

.. niin nameja muffinsseja, jotta meinasivat kielen viedä mennessään! Tai oikeastaan isompi tytöistä vaan käänsi ohjeen saksasta suomeksi ja pienempi pisti leipoen. Teki neiti aika hienot muffarit, eikö vaan?!

Muffarit syötiin ja mehua juotiin pihakeinussa, ja koko satsi saatiin tuhottua. Muutaman vei neiti kotiin äitille maistiaisiksi, toivottavasti maistuivat sielläkin yhtä hyvältä kuin täällä.

Nyt jatketaan lomailua ruohonleikkuun merkeissä - aurinkoista viikonloppua sinulle!