22. joulukuuta 2012

Joululimppu

Joululimppujen leipominen on meillä muodostunut jouluperinteeksi. Niitä leivotaankin melkein koko ilta, limput pelkästään nousevat kaksi tuntia. Taitaa olla ainoa meidän perheen ainoa jouluperinne joulukirkon lisäksi. 


Ihana tuoksu valtaa kodin, tästä alkaa meidän perheen jouluun rauhoittuminen. Tiedossa enää pipareitten paistamista ja lahjojen paketointia, glögin juomista ja tonttuna toimimista. 

Rauhaisaa ja stressitöntä joulun odotusta!



18. joulukuuta 2012

Joulukortit

Jokin energiapiikki iski levätyn viikonlopun ansiosta ja päätin sittenkin askarrella itse joulukortit. Mutta koska olen askartelun suhteen täysin ideaton, lainasin Marian ideaa  Siirappia ja hunajaa-blogista. Kiitos kaunis siis Marialle inspiraatiosta! 


Nämä ovat ihkaensimmäiset itse räpelletyt joulukortit, aikaisempina vuosina olen joko ostanut valmiita tai teettänyt jonkun kauniin valokuvan kortiksi. Näistä tuli sievemmät kuin etukäteen uskoinkaan - taidanpa ensi vuonnakin näperrellä itse joulutervehdykset.

Lasillinen punaista maistui askartelijalle :)

Nyt vielä muutama ilta kovaa puurtamista kokeiden ja arvosanojen parissa ja sitten koittaa lomalomalomaaa ;) Viikonloppuna on tiedossa paketointia, joululimpun ja -makeisten tekoa sekä ihan pelkkää oleiluakin. 

Loppuun sananen tieliikenteestä. Päivittäin ajan noin 100 km edestakaisin maantietä töihin ja joka päivä näkee useita toisen auton puskurissa kiinni ajavia autoilijoita - siis näillä liukkailla! Pidetäänhän huolta omasta ja muiden turvallisuudesta kiinni ja muistetaan ne turvavälit. 

Puuhakasta työviikkoa!

15. joulukuuta 2012

Virkattu torkkupeitto vihdoin valmis

Vihdoin torkkupeitto on valmis! Nirkkoreunaa se ei saanutkaan, ei vaan näyttänyt silmään kivalta ja pääsin purkuhommiin. Puolipylväistä tuli sievä reuna peitolle, ehkä vähän modernimpi lopputulos noin.



Työn alla on jo seuraava neulomus, palmikkotyynynpäällinen sohvatyynylle. Melkein valmis sekin, muutama sentti enää puuttuu - viikonlopulle ei ole sen kummempia suunnitelmia, joten eiköhän se viimeistään huomenna valmistu.

Rauhaisaa viikonloppua, ihanan lumista sellaista!

13. joulukuuta 2012

Hutinaa

Jouluarviointien tekemistä, kasvavien koepinojen korjaamista, opiskelua, leikkimistä, Legojen ja palikoiden kasausta, joululahjojen ostamista ja tekemistä, virkkaamista ja neulomista - puuhaa on niin, että blogi on saanut elää hiljaiseloa. Joulukortitkin ovat vielä kaupassa, ehkä ne viikonlopun aikana saisin askarreltua :) Tai sitten en - tänä vuonna (ja jatkuu varmasti ensi vuoteen) olen päättänyt olla armollinen itseäni kohtaan.

Torkkupeitto on jo viimeistelyä eli nirkkoreunaa ja päättelyitä vaille valmis. Iltaisin olen tätä virkannut tunnin pari, projekti on edennyt hitaasti mutta varmasti. Koska tuosta pylväsosasta tuli vähän liian pieni makuuni, tein puolipylväistä paksuhkon reunan. Nyt on riittävästi kokoa peittosella.


Löysin opiskelumateriaalistani ajatuksia herättävän Kyllikki Kerolan runon, jonka halusin jakaa täällä. Sai minut hetkeksi pysähtymään. 

Runo hyväksynnästä

Mihin koivun siemen lennähtää ja juurtuu,
siihen kasvaa uusi puu,
virtaa mahla,
puhkeavat silmut,
havisevat lehdet
ja varisevat.
Tuohi tummuu,
rengastuvat tuohen alle vuodet.

Ei vaihda puu kasvupaikkaansa
vaan työntää juurensa
yhä syvemmälle,
ottaa ravintonsa,
kerää voimansa,
nostaa latvansa,
ulottaa oksansa,
elää elämäänsä,
paikallaan
keväästä syksyyn,
syksystä kevääseen.
Tekee tehtävänsä,
kasvattaa versonsa,
lähettää siemenensä
tuulten matkaan
aloittamaan uusia puita
uusille asuinsijoille.

Kyllikki Kerola