Onnellinen emäntä joella

Kolme viikkoa tiukkaa haravan heiluttelua ympäri tonttia takana, huh mikä urakka. On tämä kyllä paljon mukavampaa touhua näin kevätauringon lämmittäessä kuin syksyllä viimassa ja kylmässä. Ilta-auringossa on aika ihanaa jäädä aina välillä hetkeksi nojailemaan haravaan ja vaan nauttia auringon lämmöstä kasvoilla. Siksi kai tämä mun urakka vaan venyy ja venyy..

Pieni otos kasoista.

Joenrannassa ollaan haravoitu urakalla, pariin vuoteen ei olla tehty tuossa osassa mitään. Sen kyllä tuntee kropassaan, ei ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ehtinyt liikkumaan ollenkaan. 

Mitkä ihanat yllärit sieltä paljastui lehtien alta! Kuka tietää, mitä kukkia nämä ovat? Näitä löytyy koko tontilta todella paljon eikä tällä hortonomilla ole aavistustakaan.

Edit. Ovat posliinihyasintteja, jotka kukittuaan muodostavat paljon siemeniä. Leviää siementen avulla lähiympäristöön. 

Haravointiurakka jatkuu edelleen, ensi viikonloppuna toivon kuitenkin saavani jättää edes hetkelliset jäähyväiset Fiskarsilleni. Tai toisaalta tää on kyllä niin kivaa puuhaa, että voisihan sitä tahtia hidastaa, jotta tästä saisi nauttia vielä vähän pidempään.

Enpä olisi kyllä kymmenen vuotta sitten uskonut, että voin tulla näin onnelliseksi haravoinnista. Ja noista kukista ja pensaista. Oppia ikä kaikki.