Työjakson päätyttyä päätin tiukasti alkaa vääntämään seuraavaa esseetä. Sain sivun kirjoitettua ja sitten tuli viikonloppu ja ihana matka miehen kanssa. Sunnuntaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa heti maanantaina päikkäriaikaan kirjoittamisen. En ole vielä ehtinyt aloittaa ja nyt on jo keskiviikko.
Syy on, että mua laiskotuttaa. Mun opiskelumotivaatio on hukassa. Jään päikkäriaikaan sohvalle miettimään uutta järjestystä ja uusia tauluja/koriste-esineitä tauluhyllyille, rapsuttelemaan kissoja, lämmittämään puuhellaa, järjestelemään paikkoja, lukemaan blogeja, neulomaan.
Kohta alkaa tulla jo kiire sen esseen kanssa, mutta taidan toimia parhaiten pienen (tai suuremman) paineen alaisena. Mutta en mä taida vielä tänään sitä aloittaa, ehkä sitten huomenna. Tänään vaan pyöritään kaupungilla ja lenkkeillään ystävän kanssa.
Ensi viikolla on kyllä jo tosi kiire..
Toivottavasti teillä muilla on touhukkaampi päivä menossa. Tai sitten yhtä laiska. Molempi parempi.
Lohdullista :) Kuulostaa niin tutulta!
VastaaPoistaKuulun myös siihen sakkiin joka saa ihmeitä aikaan viime metreillä. Nyt kun pakerran hiemman isomman prokkiksen kanssa on ollut pakko pitää välillä kiinni hyvin laadituista aikatauluistani.
Mukavia oleiluhetkiä ja tsemppiä esseen parissa!
Ihanasti sanottu toi "ihmeitä aikaan viime metreillä"! Mä lainaan tuota jatkossa, sopii hyvin tähän munkin tapaan toimia ;)
PoistaIsommissa projekteissa onkin oltava reippaampi, niissä ei viime metreillä enää ihmeet auta! Tsemppiä sullekin proggiksen kanssa!