Kiikkustuoli

Lähdimme maanantaina etsimään kierrätyskeskus Patinasta jakkaraa tai pinnatuolia mun yöpöydäksi. Löysin kauniin vanhan pinnatuolin muutamalla eurolla, alennusmyyntien aika oli kierrätyskeskuksessakin. Poikakin löysi itselleen mieluisan punaisen kiikkustuolin, pojan ensimmäinen ihkaoikea tuolirakkaus. Ja aivan ihana väripilkku olohuoneeseen!

Kiikkustuoli oli mielestäni hieman hinnakas, hinta ennen alea oli 25 euroa ja alenkin jälkeen maksettavaa jäi vajaat 20 euroa. Poika on kylläkin istua nakuttanut uudessa tuolissaan tosi paljon, joten olen tyytyväinen ostopäätökseen. Mielestäni hinnat muutenkin olivat kierrätyskeskuksessa korkeammat kuin aikaisemmin, moni tavara jäi kyllä minulta hyllyyn - uuden kun saa laittamalla muutaman euron lisää. Mutta kierrätys arvona on tärkeä, eikä kierrätyskeskuksen toiminta ilmaista ole.

Innostuin hieman myös rymsteeraamaan, sillä halusin lisää liikkuma/leikkitilaa olohuoneeseen. Rahi päätyi keskeltä lattiaa takan viereen lukupaikaksi, lisäilin vaan tyynyjä rahille selkänojiksi. 

Värittämään en ole vieläkään ehtinyt, mihin ihmeeseen nää lomapäivät hurahtaa.. Nyt me lomalaiset lähdetään Vääksyyn päivää viettämään, ihanan aurinkoisessa säässä vielä! Ehkä illalla ehtisi värittelemään. :) 

Aurinkoa sunkin päivään!

Press

Kävimme siskon kanssa huhtikuussa Sisustus Chillin pop up -myymälässä Vääksyssä ihanassa kivijalkamyymälässä. En ollut aikaisemmin kuullutkaan liikkeestä, joten lähdin mielenkiintoisena matkaan - siskolla on erittäin hyvä maku ja odotukset olivat sen tähden korkealla.

Itselleni ostin Nicolas Vahén tarjoilulaudan, joka on vilahdellut blogissa useampaan kertaan, ja puisia pikkuhaarukoita. Siskoni puolestaan osti minulle syntymäpäivälahjaksi tämän setin:

 Enpä olisi uskonut kuinka suurelle jokapäiväiselle käytölle mylly pääsee. Sekä ihan peruskahvin että espresson jauhamisessa. Ostimme nimittäin Sisiliasta meille uuden espressopannun, jonka piti ehdottomasti olla tämä mutteriversio. Kiitos Uuden kuun Emilian kattilavinkin, uskalsin sen ostaa. Pannu vaan kattilaan ja johan toimii induktioliedelläkin. Huimaa! Nyt sain myös viimeinkin Koko-espressokupit käyttöön kaapista pölyttymästä.

Pop upissa oli myös lahjakortin arvonta, johon totta kai osallistuimme molemmat. Ja suureksi riemukseni voitin! Olen pähkäillyt pääni puhki, mitä ostaisin lahjakortillani ja onneksi pähkäilin. Nettikauppaan tuli tällä välin alet ja sainkin huokeaan hintaan jo pop upissa hiplailemani ihanan Barfotan Inside Out Sweaterin ja Madam Stoltzin korkean vaasin. Vaasi pääsi heti olohuoneeseen tv-tason päälle ja suunnitelmissani on siinä pitää koko kesän jotain kukkivaa.

Näissä sateisissa päivissä on se hyvä puoli, että ehtii puuhastella kaikkea pientä kotona sisällä. Tänäänkin äiti ehti siivota ja vähän sisustella ja poika tehdä hienoja vesiväritaideteoksia. Pojan väritteleminen näytti niin hauskalta puuhalta, että mäkin kaivoin mandalan ja puuvärit esiin ja aloin värittää. Ihanan rauhoittavaa puuhaa - melkein kuin meditoisi!

Huomenna taidetaan jatkaa samoja sisähommia, sää ei taida kovinkaan kummoiseksi muuttua. Tai sitten me vaan vedetään sadevaatteet päälle ja lähdetään leikkipuistoon. Joka tapauksessa nautitaan lomasta.

Kotona

Home is where you hang your hat.

Ihanan loman jälkeen on kyllä ihana palata kotiinkin, purkaa laukut, katsella valokuvia matkan päältä, pestä vuorillinen pyykkiä ja vaan olla ja nauttia omasta kodista. Huomaan, että näitä tuttuja nurkkia katselee hieman uusin silmin, kun on kaksi viikkoa ollut muualla. Hieman jo innostuin somistelemaankin, kun tämä koko päivän kestänyt sade on pitänyt meidät sisätiloissa.

Sormet syyhyäisi jo kovasti ulos puutarhaankin puuhailemaan, mutta tämä sää on mulle kyllä hieman liian kostea. Ja kylmä. Sisilian helteiden jälkeen sää on kyllä ihan ok, mutta kovasti kyllä viluttaa. Siltikin loma on aina loma ja mieskin pidemmän viikonlopun vapailla - lämmintä ja vedenpitävää vaatetta vaan päälle kaapista ja huomenna kokkoa ihailemaan ystävien kanssa. Tänäkin juhannuksena tapaamme saman vanhan porukan kanssa, kokoonpano on vaan muuttunut hieman vuosien saatossa - nyt on mukana vähän nuorempaa sakkia, millä on ollut vaikutusta juhlinnan luonteen muuttumiseen. :)

Lapsi muuten odottaa kuin kuuta nousevaa, että tää meidän keväällä istuttama mandariinipuu alkaisi tuottaa hedelmää. Heti kotiin tultua oli tsekattava, joko olis mandariinia maisteltavaksi.. :) Ei saatu vielä juhannukseksi, mutta eikös niiden satokausi ole vasta myöhemmin syksyllä? Toivossa on meidän hyvä elää. :)

Nyt juhannuspavlovan paistoon, sellaista alkoi kovasti tämän rouvan mieli tekemään. Rauhaisaa ja rentouttavaa juhannuksen aikaa meille kaikille, ollaan iisisti maalla ja merellä.

Huhtikuussa mä muutan ulos

Ainakin illoiksi. Tänäkään vuonna en tehnyt poikkeusta, olen viihtynyt haravan varressa, istuttamassa uusia perennoja ja angervoja ja vaan suunnittelemassa ensi kesän projekteja. Olen ahminut puutarhalehtiä ja Suomen kaunein piha -ohjelmaan taisin jo jäädä koukkuun - mitä ideoita se ohjelma pursuaakaan. Puutarhat ovat niin erilaisia, että niistä saa todellakin vinkkiä, mitä omalle pihalle olisi ihana saada ja mitä ei sitten missään nimessä.

Tämän kesän suurimpana projektina mulla on pihan eheyttäminen eli yksittäisten pensaiden ja alppiruusujen kokoaminen yhteen. Se, miten sen ajattelin tehdä, on vasta ajatuksen tasolla. Yhden kokonaisuuden sain jo valmiiksi, kiitos Agrimarketin mielettömän alen! Meillä on ollut yläpihalla yksi yksinäinen norjanangervo töröttämässä rinteessä, jota on todella vaikea hoitaa, esim. nurmikonleikkaus on aikamoista taiteilua. Siitä ei myöskään kuljeta, sillä rinne tosiaan on aika jyrkkä. Olen toisten pihoilla ihastellut suuria pensaskokonaisuuksia ja sellaisen päätin tuohon rinteeseen perustaa. Aloitin neljällä pensaalla, mutta tänään hain kaksi lisää. Nyt vaan odotellaan kovasti pensaiden kasvamista. Jee!

Innostuin tänään töiden jälkeen lähtemään kameran kanssa ulos keräämään kuva-aineistoa heräävästä luonnosta. 

Joenrannalla posliinihyasintit olivat jo loistossaan, vaikka emäntä ei ollut vielä ehtinyt haravoimaan.

Myös marjapensaissa joenrannassa vihertää jo.

Raparperit ovat nostaneet jo kolmisen viikkoa sitten päätään, nyt jo pikkuruinen lehtikin näkyvissä.

Muratit ovat selvinneet talvesta ja viime syksynä istutetuista lumikelloista muutama on ehtinyt kukkimaan.

Krookukset ja posliinihyasintit avautuvat hiljalleen kukkaan perennapenkissä ja kaikki muutkin ovat pienellä suloisella alulla.

Nyt istuttamaan tämänpäivän keikalla hankitut norjanangervot, kääpiökurjenmiekat ja pionit saavat vielä odottaa portailla peitteen alla - ovat kuulemma luvanneet hallaa ensi yöksi.

Pääsiäinen kuvina

Meidän pääsiäinen on sujunut taudin kourissa rauhaisasti kotosalla, on loikoiltu vaan, katseltu elokuvia ja neulottu. Vähän jaksettiin laittaa kotia, mutta ihan vähän vaan. Rairuohokin meinasi unohtua, mutta onneksi tämä kuumepää muisti sen maanantaina laittaa ja hyvinhän se ehti.

Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin energiatasot alkavat olla kohdillaan. Lapsi juoksee ympäri kämppää pää märkänä ja minä taidan lähteä upottamaan sormet multaan, kiitos apuun saapuneen mummon.

Ihanaa, vielä kaksi vapaapäivää! Ehkä tämä hiljalleen alkaa lomalta tuntua, kun pääsee laajentamaan elinpiiriä sisätiloista ulos.

Oliivipuu talvehtimisen jälkeen

Oliivipuuni on talvehtinut saunallamme kivijalassa, jossa pidämme saunakertojen välillä peruslämpötilana +10 astetta. Saunassa käydessämme kerran viikossa/kahdessa viikossa se on saanut tilkan vettä. Saunatuvassa on vain yksi ikkuna ja tila on talvisin aika pimeä. En ollut syksyllä kovinkaan toiveikas oliivipuun talvehtimisen onnistumisen suhteen, sillä arvelin saunatuvan olevan liian pimeä ja lämmin. 

Mutta hengissä se näyttää edelleen olevan, joten ehkä jollain tasolla onnistuin. Pidentyneiden päivien johdosta innostuin kantamaan pienen puuni sisätiloihin ja vaihtamaan mullat. En ole kyllä yhtään varma, olisiko niin saanut tehdä, mutta tulipahan nyt vaihdettua samalla kun muutkin huonekasvit. Nyt olen kuitenkin hieman kummissani noista versoista ja kuolleen näköisestä muusta osasta. Pitääkö nuo versot leikata pois? Näin uskoisin, mutta jotenkin en nyt rohkene leikkelemään, etten nyt sitten onnistu puutani tappamaan. Entä uskaltaako noita oksia lähteä leikkelemään?

Mielissäni olen kokemuksista ja vinkeistä tähän puuprobleemaan, netistä en onnistunut löytämään apuja noiden versojen suhteen.

Se makuuhuone

Kuukauden päivät makuuhuoneemme ehti olla yläkerran aulassa ja siinä ajassa tajusin, ettei se ihan ehkä toimikaan. Alunperin toiveeni on ollut, että aikuisten makuuhuone olisi alakerran pikkuhuoneessa ja koko yläkerta olisi lapsen valtakuntaa. Mies vaan ei suostunut kantoprojektiin, alkaa kai välillä jo vähän väsyä näihin mun rymsteerauksiin.. No, ongelma ratkesi sillä, että sisko tuli kylään miehen ollessa pelaamassa. Me mimmit purettiin sohva ja sänky ja vaihdettiin ne päittäin. Sänky ei mahtunut osinakaan meidän kapeasta portaikosta, mutta onneksi tuo mun siskoni on niin kätevä käsistään, että hujauksessa oli meidän kaiteet porattu irti ja sänky saatiin kuljetettua alakertaan.

Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Lopputulos miellyttää silmää suuresti. Pikkuhuone on ollut aina huone vailla mitään funktiota, enkä ole saanut sitä oikein mielekkääksi sisustettuakaan. Mutta nyt on mieleinen! Uusi aamurutiini on kylläkin pitänyt harjoitella, nimittäin sängyn petaus. ;) Yläkerrassa ei ollut mitään väliä, oliko sänky pedattuna vai ei, mutta täällä alakerrassa se on pakko tehdä joka aamu.

Yläkerran aulasta teimme telkkarihuoneen, siitä tuli myös viihtyisä. Yläkerran aulahan oli lukunurkkaukseni ennen lapsen syntymistä, joten se palasi alkuperäistarkoitukseensa. Ja hyvä niin. Lapsikin on enemmän kuin riemuissaan "omasta" telkkaristaan ja sohvastaan.

Nyt viettämään viimeistä lomapäivää ulkoilun merkeissä, onneksi tänään ei sada vettä, heh. Mukavaa viikonloppua sulle!

Villapuku pienelle neidille

Minusta ja miehestäni tuli kesällä ihanan pienen tyttösen kummeja. Edellinen kummityttöni on jo sen verran iso, että kummin neulomukset eivät taida sen kummempaa innostusta herättää, joten ihanaa oli päästä neulomaan vaaleanpunaista Woolia. Tai kun tarkemmin mietin, niin taisi tällä vanhemmallakin viimeksi meillä vieraillessaan olla jalassaan kummin tekemät palmikkovillasukat. :)

Villatakki on neulottu yhtenä kappaleena, vain hihojen saumat ompelin. Yhtä kappaletta pyöritellessä tuntui välillä, ettei työ etene ollenkaan ja motivaatiokin oli välillä hävyksissä. Halusin ehdottomasti tehdä luonnonvalkoisen takin, mutta housuista halusin vaaleanpunaiset - täysivalkoista pukua en edes harkinnut. Valkoiseen takkiin piti kuitenkin saada jotain vaaleanpunaista, joten virkkasin miehustaan vaaleanpunaisen tähtikukan. Kukkaan virkkasin vielä kiinnitysnarut, joten kukan saa pesussa pois värjäämästä villatakkia.

Pukuun jäi onneksi kasvun varaa, vaikka projekti hieman venähtikin. Hetken huilasin neulomisesta villapuvun valmistuttua, mutta nyt on puikoilla jo polvipituiset kirjoneulevillasukat. Ihana innostus neulomiseen päällä, suunnitelmissakin vaikka mitä sisustustyynyistä villapaitoihin. Onneksi näin lomalla on aikaa neuloa.

Uusi makuuhuone

Aikuisten makuuhuoneena on ollut aina talomme suurin huone ja pojan huone on ollut yläkerran pienempi huone, oikeammin aula. Jo pitkään lapsen huone on pursunut lelua ja leluja on ollut enemmän olohuoneessa kuin omassa huoneessa. 

Vihdoinkin sain miehen suostumaan makuuhuoneiden vaihtoon ja muutama viikko sitten kannoimme tavarat uusiin huoneisiinsa. Meille aikuisille riittää, että huoneeseen mahtuu sänky ja Malmit ja ne me saimme oikein hyvin mahtumaan. Lapsen lähestulkoon kaikki lelut mahtuivat telttaa myöten uuteen huoneeseen ja jäi ihanasti tilaa leikkiäkin. Yllättävän paljon tuo pieni on muuton jälkeen leikkinyt omassa huoneessaan, vaikkakin olohuone on leikkipaikkana hyvä numero kakkonen. Leluja on edelleen alakerrassakin, mutta vain muutama laatikollinen.

Eikä haittaa ollenkaan, että meidän uuteen makuuhuoneeseen paistaa aamuaurinko. Vielä siitä ei  ole päässyt nauttimaan tällainen aamunaikainen, mutta muutaman kuukauden kuluttua varmasti pääsee heräämään ihanaan valoon. Sähkömiestä myös odotamme vetämään sähköt yläkertaan, jotta saisimme molempiin huoneisiin kattolamput. Nyt valonlähteinä toimivat pöytälamput.

Vielä makuuhuoneeseemme tarvitaan verhotanko ja verhot. Pojan huoneessa verhona oli kappaverho, mutta nyt taidan vaihtaa kapan pitkiin verhoihin, joiden väriä vielä hieman pähkäilen. Verhotangon pidikkeet vain ovat hukkuneet syksyisen maalausurakan jälkeen, joten tänään on pakko ryhdistäytyä ja lähteä varastoja koluamaan. Mietin aina välillä, että miten ihmeessä sitä ennen on jaksanut puurtaa ja laittaa kaiken samantien valmiiksi, kunnes tajuan, että kyllähän sitä aikaa oli runsaasti ennen tuota lasta ja miestä, heh. Nyt kaikki tuntuu jäävän puolitiehen tai ainakin lähes valmiiksi - joku tarvitsee aina johonkin jossakin. No, väliaikaistahan tämä on. :)

Nyt lenkille, on aivan ihana tuuli ja tuiverrus ulkona!

Askon alesta

Kello ei ollut ainoa aleostos Askosta, mukaan lähti myös päiväpeitto. Kauniilla kuviolla oleva puuvillainen. Sen rinnalla vanha kirkkaanvalkoinen näytti aika kolkolta ja mielelläni laitoin valkoisen odottelemaan kesää ja petasin uuden kauniin alelöytöni sänkyyn (ja silittämättä tietenkin, heh..)

Tänään on ollut peittojen, tyynyjen, petareitten ja patjojen ulkoilupäivä, näinä päivinä puhtaiden ja raikkaiden petivaatteiden väliin on ihana käydä illalla nukkumaan. Myös me pojan kanssa nautittiin tänään pakkasista pulkkamäessä, olipas suhteellisen rapsakka pulkkailukeli, -22 astetta.. Poskiin tuli puna, varpaat jäätyivät ihan täysin ja pylly on kolhuilla, mutta hauskaa meillä oli. Vielä kun mäkeä oltiin laskemassa isommalla porukalla, niin samalla hoitui höpöttelyt, liikunnat ja mukavat tulevan suunnittelut.

Illan taidan kuluttaa kirjaan syventyen sohvalla, seurana joko Pauliina Rauhalan Taivaslaulu tai Riikka Palon Jokapäiväinen elämämme. Ja tuijottaa takkaa. Ehkä pääsen myös leikkimään hieman, tuo pienempi kaveri tuskin syventyy kirjaansa koko illaksi.. ;)