Nautiskelua

Meillä on edelleen joulu, edelleen syödään hyvin, löysäillään ja nautiskellaan olemisen sietämättömästä keveydestä. Ja ihastellaan pukin tuomia toivottuja juttuja! Ja neulotaan vauhdilla pukin kontista jääneitä paketteja..

Siskolta sain neulekirjan lisäksi tämän ihanan Iittalan Allas-kynttilänjalan, jota olen jouluaatosta asti ihastellut takan syvennyksessä. Mieheni osti minulle kauan toivomani Kenwoodin monitoimikoneen, jolla on jo ensimmäinen vehnätön kauralese-pellavarouheleipä leipastu. Leivon nykyään lähestulkoon kaikki leipäni itse, sillä joudun välttelemään vehnää ruokavaliossani, joten kone tulee kovaan käyttöön!

Poika sai joulupukilta vintagemonsteriauton, kummisetä oli kunnostanut oman vanhan autonsa ja raaski sen kummipojalleen antaa. Kovaa kyytiä on auto pihalla saanut, meinaa hitaammat alle jäädä! Tällainen oli siis se monsteriauto, jota poika kovasti joulupukilta toivoi eikä äidillä ollut hajuakaan, millaisesta autosta on kyse.. Onneksi kummisetä tiesi. :) 

Meillä taitaa saada olla joulu paikoillaan pitkälle tammikuuhun, tässä tunnelmassa on jotain ihanan pysähtynyttä. Ikkunatähdet ovat varmaankin paikallaan maaliskuuhun, niiden ikkunaan laiton jälkeen emme ole kattolamppuja käyttäneet lainkaan - valaistus on sopivan hämyisää ja tunnelmallista. Kai noi joulutähdetkin menee tunnelmavaloina, meneehän? ;)

Mukavaa alkavaa viikkoa, viimeisiä tämän vuoden päiviä viedään!

Instagramiin siis..

Joulunpyhinä on ollut aikaa kotoilla ja pohtia kaikkea mahdollista - myös blogiin liittyvää. Myös uutta on ehditty opettelemaan, kuten Instagramin käyttöä. :) Tästä rouvastahan alkaa varsinainen somettaja kuoriutua..

Rantakallion rouvalla on siis tästä päivästä lähtien käytössä uusi kanava Rantakallion tunnelmien välittämiseen, Instagram. Käy kurkkaamassa osoitteessa 

http://instagram.com/rantakallion_rouva/ 

Insta tulee päivittymään useammin kuin blogi, joten klikkaa itsesi seuraajaksi. Koska tämä emäntä on varsinainen instaneitsyt, niin tykkää kuvista tai jätä viestiä, jotta minäkin löytäisin sinun instatilisi. :)

Löysäilyä

Me ollaan otettu rennosti koko joulunaika. Syöty hyvin (myös suklaata), poltettu kynttilöitä, saunottu, ihasteltu lumisadetta (saimme sittenkin valkoisen joulun!), ihanan lumen ansiosta laskettu Stigalla ja liukureilla omassa pihassa, tehty jäälyhtyjä, kuunneltu joululauluja ja neulottu. Rentouduttu ihan urakalla ja nautittu parhaasta seurasta.

Tänään vietämme iltaa yhdessä ystävien kanssa, tapaninpäivän tanssit ovat vaihtuneet lapsen myötä hieman rauhallisempiin iltamiin. Päätettiin ottaa tämäkin ilta stressittömästi, luvassa pitsaa valmispohjilla, leikkimistä ja pelailua sekä lisää rentoilua. 

Rauhaisaa joulunajan jatkoa!

P.S. Facebook-sivuilla kuvaa jäälyhdyistä illan hämärässä, käyhän kurkkaamassa. :)

Meidän joulua

Kaikki joulupuuhat on tehty, laatikot paistettu, lahjat paketoitu ja kakku paistettu. Eikä tullut edes kiire eikä stressi. Hieman sitä pelkäsin, sillä meillä on edessä ihkaensimmäinen ikioma joulu omassa kodissa. Ensimmäistä kertaa olen suunnitellut menun ihan meidän perheen toiveiden mukaan, tehnyt itse laatikot ja koristellut huolella kotia tontuilla, kulkusilla ja tähdillä - jopa ihan itse leikellyt pahvisia tonttuja ikkunoihin. Menu on kovin kalapainotteinen, mutta kyllä meillä on pikkuruinen kinkkukin ja ne itsetehdyt laatikot. Paistamme myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse kinkun, siitä voi tulla vielä ihan mitä vaan.. Ja jos nuo laatikot maistuu ihan puulta, niin ensi vuonna turvaudun Saarioisen äitien tekemiin..

Kuvat ovat viime päivien räpsyjä ympäri kotia, täynnä pieniä jouluisia juttuja. Kuten Muumi-kalenterin sisältö hyasintin ja kynttilöiden keskellä. Niiden on kuulemma oltava juuri siinä, paraatipaikalla. Ja nuo pienen kolmevuotiaan tekemät joulukoristeet, voiko suloisempia ollakaan!

Emme vietä jouluaattoa ihan vaan kolmelleen, vaan mieheni äiti viettää sitä kanssamme ja illasta kahvitellaan siskon perheen kanssa. Ja saapuuhan meille joulupukkikin iltapäivästä, vaikka poikani kovasti miettikin, ettei se varmasti tule, kun äiti ja isä on olleet niin tuhmia. Mitä ihmettä, kysyn vaan. :) 

Elävä tuli

Lapsuuden kodissa meillä oli takka ja puulla lämpiävä sauna, joiden ansiosta syntyi rakkaus elävään tuleen. Kaikkina vuosina Helsingissä kerrostaloasukkina kaipasin elävää tulta varsinkin pimeinä talvikuukausina, vaikka kyllä sitä välillä kesäisinkin kaipasi. Onneksi lyhdyillä sai edes vähän samaa tunnelmaa luotua.

Tällä viikolla olen taas nauttinut ikioman takan lämmöstä, lämmitellyt puuhellalla teevesiä ja ollut kiitollinen nykyisestä kodista. Lähes viikko työmatkalla sai taas oivaltamaan oman kodin ja omien ihmisten arvon. Ja kokemaan ikävän.

Tämän hetken lempitee, inkivääriä ja sitruunaa. Ihana yhdistelmä.

Mutta nyt kone kiinni, muutamaan kynttilään valo, viltin alle sohvalle ja romantiikkaa telsusta. Joululomaa odotellessa tahti hidastuu. Hidastuu ihanasti.

Lyhtyset

Uuden järjestyksen myötä olohuoneen kulmaan tuli "jonkin" mentävä tila sohvan ja hyllyn väliin. Harkitsin siihen pallovaloja, mutta mies sanoi tiukasti ei. Seuraavaksi ryhdyin siihen sovittelemaan lyhtyjä, mutta kotoa ei löytynyt sopivaa parivaljakkoa. 

Etsiskelin Prismasta lankaa tiskirätteihin ja lankojen vierestä tämän parivaljakon bongasin. Prismassa oli sinä päivänä vielä 20 prosentin alennus kaikkeen sisustustavaraan, joten hintaa lyhdyille ja kannatinkoukuille jäi vajaat 20 euroa. En kauan asiaa pohtinut vaan lyhdyt koriin ja kassalle. 

Ihanan hämyisää on kotona puolen päivän jälkeenkin, en käsitellyt niitä ollenkaan valoisuuden suhteen. Tästä tunnelmasta tykkään!

P.S. Joulun odotus on alkanut meillä Rantakalliolla. Blogin Facebook-sivuilla jo vähän vilauttelinkin tämän vuoden joulukorttimallia, siitä tuli omastakin mielestä yksinkertaisen kaunis. Käy sinäkin kurkkaamassa!

Pojalle villatakki

Vihdoinkin tämä on valmis! Ensimmäinen versio jäi pieneksi jo neulontavaiheessa ja toisen aloitin viime kesänä. Tämä onneksi vielä mahtuu ja on vähän kasvuvaraakin. Ohjeen löysin Novitan lasten neuleisiin keskittyneestä lehdestä, lankana käytin Novita Woolia.

Kokeilin ensimmäistä kertaa uutta objektiiviamme, hieman vaatii kyllä harjoittelua sen käyttäminen, sillä kuvista vain muutama oli julkaisukelpoinen. Siskolla oli myynnissä Canonin 50 mm 1:18 mm objektiivi ja mies innostui kartuttamaan objektiivikokoelmaansa. Kovasti mies sitä mainosti, joten olihan sitä kokeiltava. Ja näköjään lisäharjoittelu jalustan kanssa ei tee pahaa..

Seuraavaksi saan siirtyä joululahjojen kimppuun, bambutiskirättejä ja kummitytön villapuku pitäisi paketteihin saada - kuinkakohan tässä ehtii, heh.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää, meillä ohjelmassa illemmalla Maamme-laulua ja ilotulitusta linnanjuhlia ja kuohuvaa unohtamatta!