17. marraskuuta 2012

RS

Me on vietetty viimeiset kolme päivää keskussairaalassa. Poikamme joutui sairaalaan yksivuotispäivänään hengitysvaikeuksien vuoksi - oli aika ankeat puitteet synttäripäivän vietolle. :( Spiraa on hengitelty, rs-virusdiagnoosi saatu, öitä valvottu ja pienokaista tarkkailtu - muusta maailmasta eristyksissä muutaman neliön huoneessa. Alkoi muuten kolmessa päivässä käymään neliöt ahtaiksi - koko porukalle pienimmäistä puhumattakaan. Lasiovesta raukka katseli muita lapsia ja hoitajia käytävällä - kovasti harjoiteltiin heiluttamista kaikille ohikulkijoille!

Tätä olen jo pitkään ihastellut Pentikillä ja lopulta annoin itselleni luvan ostaa se. Vähän blingblingiä meillekin!

Nyt ollaan onneksi kotona ja hoito jatkuu. Käydään sairaalassa hengittelemässä tarpeen mukaan. Olipa viikko - töihinpaluu ja pienokaisen eristys. Väsy painaa koko perhettä. Loppuviikonlopun aiomme vaan leikkiä, helliä kisuja, tehdä hyvää ruokaa ja nauttia kotona olemisesta.


Kiitän kaikista tunnustuksista ja haasteista, joita olen muutaman viime päivän aikana saanut - aivan mahtavaa, että niitä on tullut ihan ropisemalla, kiitos kaunis! Palaan niihin, kunhan saamme arjen taas pyörimään pienen toipilaan kanssa. Kovasti toipilas jo jaksaa onneksi leikkiä, lelut on taas ihanasti ympäri alakertaa ;) Tältä täällä siis normaalisti näyttää, ei siis niin kovinkaan harmoniselta..


Ja erityisen lämmin kiitos Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosasto 11:lle, ihanan sympaattisia hoitajia oli jokaikinen meidän poikaamme hoitanut. Ja aluksi hyvinkin hysteerinen äiti kiittää myös Akuutin lastenpäivystyksen henkilökuntaa hoidosta, ymmärryksestä ja sympatiasta.

16 kommenttia:

  1. Voi ei :/ Paranemisia sinne! Tuommoinen tilanne aina säikäyttää :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra, kyllä säikäytti ja itkettikin kovasti. Nyt pikkutoipilas on jo aika reippaana!

      Poista
  2. No teillä on ollukin rankkoja päiviä!! Onneksi tilanne on jo parempi.

    Ja ihania kuvia jälleen. Voi että mä en koskaan saa tarpeekseni näistä teidän kodin sävyistä. Ne on niin just mun mieleen. Ja nuo lelut - ihanan normaalia. Silti tuo rauhallinen taustaväritys tekee sen, että kokonaisuus ON harmoninen ja kaunis. =)

    Onkohan mun pakko käydä Pentikillä joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä rankkoja päiviä, jospa tämä tästä vähän helpottuisi.. Luojan kiitos tuo pienokainen on jo paremmassa hapessa!

      Onhan täällä kyllä ihanan rauhallinen perussävytys, ei kyllä oikein muuta väriä kaipaakaan noiden lelujen lisäksi ;) Kiitos Heli kauniista sanoistasi!

      Käy ihmeessä, mä en saa taas piiiitkään aikaan mennä! Mä ostin vielä jotain pientä keittiöön, olen ihan unohtanut kuvata sen!

      Poista
  3. Suomessa on luojan kiitos hyvä hoito, on tullut nuo äkkilähdöt tutuiksi tässä matkan varrella , eikä mikään huoli ole niin suuri kuin huoli sydämessä pienstä lapsesta!
    Onneksi on kaikki hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, me on vierailtu vauvan kanssa sairaalassa usein ja aina ollaan saatu asiantuntevaa ja sympaattista hoitoa. Hyvin sanottu Pepi tuosta huolesta, juuri näin!

      Poista
  4. Voimia isosti koko perheelle. Lasten sairastelut on isoimpia arjen haasteita. Pienet nuhatkin saavat valpaaksi, puhumattakaan sairaalareissuista. Nyt kun omat lapseni ovat jo aikalailla isompia, on se merkisllistä, ettei äidin huoli ole aikuisista "pienokaisista" haihtunut. Toipumisia pikkuiselle kauniin kaaoksen keskelle...tiedämmehän kaikki, että arki näyttää juuri noin suloiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siili! Huoli ei taida koskaan haihtua mihinkään, alan jo uskoa sen. On kyllä ihanaa, että pikkuinen jaksaa taas leikkiä ja tuo kaaoskin näyttää tällä hetkellä todellakin suloiselta!

      Poista
  5. Voi pientä! Tsemppiä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Är, voimia täällä kovasti tarvitaan ja paljon unta! ;)

      Poista
  6. Huh, onpa teillä ollut koettelemuksia siellä! Varmasti on ollut todella rankkaa, osaan vain kuvitella. Ja älä huoli, jokainen äiti on varmasti aika hysteerinen tuollaisessa tilanteessa :) Mukava kuulla että nyt poika on kuitenkin jo paranemaan päin ja lelukasakin näyttää vielä hyvin inhimilliseltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen joka keikalla ollut aika hysteerinen ja niitä keikkoja meillä on jo aika monta takana infektioastman vuoksi.. Onneksi äitikin on saanut vähän sympatiaa hoitajilta ;) Tällä hetkellä hengitys taas kulkee ja poika nauraa ja leikkii - aivan mahtavaa! <3

      Poista
  7. Hui, kuulostaa pelottavalle! Tuommoinen varmasti säikäyttää... Muistan, kun meillä nuorimmaisellla meni henki ahtaalle aina keväällä siitepölyaikaan ja spiirassa jouduttiin käymään. Toipumista pikkuiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Ai teilläkin on kokemusta hengenahdistuksesta, se on kyllä pelottavaa jokaikinen kerta!

      Poista
  8. Onneksi jo helpottaa, vai kuinka? Lapsen sairastaessa se vanhempien huoli on niin suuri, ettei vastaavaa olekaan. Itselläni on aikuiset lapset ja vieläkin ottaisin kernaasti kaikki heidän vaivansa kannettavakseni, jos se olisi mahdollista. Hengenahdistus on vielä jotenkin pelottavaa isommallakin, astmaatikon äitinä sen olen nähnyt itsekin. Kaikkea hyvää ja toipumista teille koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henkkumaaria! Kyllä helpottaa ja sairaalahenkilökunnan antamien hyvien ohjeiden avulla hoito jatkuu kotona. Vielä ei ole tarvinnut lähteä sairaalaan hengittelemään, toivotaan, että jatkuu samanlaisena!

      Poista

Ilostun kommentistasi, laitathan sen hyvällä mielellä jakoon.