20. huhtikuuta 2015

Huhtikuussa mä muutan ulos

Ainakin illoiksi. Tänäkään vuonna en tehnyt poikkeusta, olen viihtynyt haravan varressa, istuttamassa uusia perennoja ja angervoja ja vaan suunnittelemassa ensi kesän projekteja. Olen ahminut puutarhalehtiä ja Suomen kaunein piha -ohjelmaan taisin jo jäädä koukkuun - mitä ideoita se ohjelma pursuaakaan. Puutarhat ovat niin erilaisia, että niistä saa todellakin vinkkiä, mitä omalle pihalle olisi ihana saada ja mitä ei sitten missään nimessä.


Tämän kesän suurimpana projektina mulla on pihan eheyttäminen eli yksittäisten pensaiden ja alppiruusujen kokoaminen yhteen. Se, miten sen ajattelin tehdä, on vasta ajatuksen tasolla. Yhden kokonaisuuden sain jo valmiiksi, kiitos Agrimarketin mielettömän alen! Meillä on ollut yläpihalla yksi yksinäinen norjanangervo töröttämässä rinteessä, jota on todella vaikea hoitaa, esim. nurmikonleikkaus on aikamoista taiteilua. Siitä ei myöskään kuljeta, sillä rinne tosiaan on aika jyrkkä. Olen toisten pihoilla ihastellut suuria pensaskokonaisuuksia ja sellaisen päätin tuohon rinteeseen perustaa. Aloitin neljällä pensaalla, mutta tänään hain kaksi lisää. Nyt vaan odotellaan kovasti pensaiden kasvamista. Jee!



Innostuin tänään töiden jälkeen lähtemään kameran kanssa ulos keräämään kuva-aineistoa heräävästä luonnosta. 

Joenrannalla posliinihyasintit olivat jo loistossaan, vaikka emäntä ei ollut vielä ehtinyt haravoimaan.


Myös marjapensaissa joenrannassa vihertää jo.


Raparperit ovat nostaneet jo kolmisen viikkoa sitten päätään, nyt jo pikkuruinen lehtikin näkyvissä.


Muratit ovat selvinneet talvesta ja viime syksynä istutetuista lumikelloista muutama on ehtinyt kukkimaan.


Krookukset ja posliinihyasintit avautuvat hiljalleen kukkaan perennapenkissä ja kaikki muutkin ovat pienellä suloisella alulla.


Nyt istuttamaan tämänpäivän keikalla hankitut norjanangervot, kääpiökurjenmiekat ja pionit saavat vielä odottaa portailla peitteen alla - ovat kuulemma luvanneet hallaa ensi yöksi.

5. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen kuvina

Meidän pääsiäinen on sujunut taudin kourissa rauhaisasti kotosalla, on loikoiltu vaan, katseltu elokuvia ja neulottu. Vähän jaksettiin laittaa kotia, mutta ihan vähän vaan. Rairuohokin meinasi unohtua, mutta onneksi tämä kuumepää muisti sen maanantaina laittaa ja hyvinhän se ehti.



Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin energiatasot alkavat olla kohdillaan. Lapsi juoksee ympäri kämppää pää märkänä ja minä taidan lähteä upottamaan sormet multaan, kiitos apuun saapuneen mummon.




Ihanaa, vielä kaksi vapaapäivää! Ehkä tämä hiljalleen alkaa lomalta tuntua, kun pääsee laajentamaan elinpiiriä sisätiloista ulos.