27. helmikuuta 2015

Se makuuhuone

Kuukauden päivät makuuhuoneemme ehti olla yläkerran aulassa ja siinä ajassa tajusin, ettei se ihan ehkä toimikaan. Alunperin toiveeni on ollut, että aikuisten makuuhuone olisi alakerran pikkuhuoneessa ja koko yläkerta olisi lapsen valtakuntaa. Mies vaan ei suostunut kantoprojektiin, alkaa kai välillä jo vähän väsyä näihin mun rymsteerauksiin.. No, ongelma ratkesi sillä, että sisko tuli kylään miehen ollessa pelaamassa. Me mimmit purettiin sohva ja sänky ja vaihdettiin ne päittäin. Sänky ei mahtunut osinakaan meidän kapeasta portaikosta, mutta onneksi tuo mun siskoni on niin kätevä käsistään, että hujauksessa oli meidän kaiteet porattu irti ja sänky saatiin kuljetettua alakertaan.





Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Lopputulos miellyttää silmää suuresti. Pikkuhuone on ollut aina huone vailla mitään funktiota, enkä ole saanut sitä oikein mielekkääksi sisustettuakaan. Mutta nyt on mieleinen! Uusi aamurutiini on kylläkin pitänyt harjoitella, nimittäin sängyn petaus. ;) Yläkerrassa ei ollut mitään väliä, oliko sänky pedattuna vai ei, mutta täällä alakerrassa se on pakko tehdä joka aamu.

Yläkerran aulasta teimme telkkarihuoneen, siitä tuli myös viihtyisä. Yläkerran aulahan oli lukunurkkaukseni ennen lapsen syntymistä, joten se palasi alkuperäistarkoitukseensa. Ja hyvä niin. Lapsikin on enemmän kuin riemuissaan "omasta" telkkaristaan ja sohvastaan.

Nyt viettämään viimeistä lomapäivää ulkoilun merkeissä, onneksi tänään ei sada vettä, heh. Mukavaa viikonloppua sulle!

25. helmikuuta 2015

Villapuku pienelle neidille

Minusta ja miehestäni tuli kesällä ihanan pienen tyttösen kummeja. Edellinen kummityttöni on jo sen verran iso, että kummin neulomukset eivät taida sen kummempaa innostusta herättää, joten ihanaa oli päästä neulomaan vaaleanpunaista Woolia. Tai kun tarkemmin mietin, niin taisi tällä vanhemmallakin viimeksi meillä vieraillessaan olla jalassaan kummin tekemät palmikkovillasukat. :)




Villatakki on neulottu yhtenä kappaleena, vain hihojen saumat ompelin. Yhtä kappaletta pyöritellessä tuntui välillä, ettei työ etene ollenkaan ja motivaatiokin oli välillä hävyksissä. Halusin ehdottomasti tehdä luonnonvalkoisen takin, mutta housuista halusin vaaleanpunaiset - täysivalkoista pukua en edes harkinnut. Valkoiseen takkiin piti kuitenkin saada jotain vaaleanpunaista, joten virkkasin miehustaan vaaleanpunaisen tähtikukan. Kukkaan virkkasin vielä kiinnitysnarut, joten kukan saa pesussa pois värjäämästä villatakkia.



Pukuun jäi onneksi kasvun varaa, vaikka projekti hieman venähtikin. Hetken huilasin neulomisesta villapuvun valmistuttua, mutta nyt on puikoilla jo polvipituiset kirjoneulevillasukat. Ihana innostus neulomiseen päällä, suunnitelmissakin vaikka mitä sisustustyynyistä villapaitoihin. Onneksi näin lomalla on aikaa neuloa.

8. helmikuuta 2015

Uusi makuuhuone

Aikuisten makuuhuoneena on ollut aina talomme suurin huone ja pojan huone on ollut yläkerran pienempi huone, oikeammin aula. Jo pitkään lapsen huone on pursunut lelua ja leluja on ollut enemmän olohuoneessa kuin omassa huoneessa. 


Vihdoinkin sain miehen suostumaan makuuhuoneiden vaihtoon ja muutama viikko sitten kannoimme tavarat uusiin huoneisiinsa. Meille aikuisille riittää, että huoneeseen mahtuu sänky ja Malmit ja ne me saimme oikein hyvin mahtumaan. Lapsen lähestulkoon kaikki lelut mahtuivat telttaa myöten uuteen huoneeseen ja jäi ihanasti tilaa leikkiäkin. Yllättävän paljon tuo pieni on muuton jälkeen leikkinyt omassa huoneessaan, vaikkakin olohuone on leikkipaikkana hyvä numero kakkonen. Leluja on edelleen alakerrassakin, mutta vain muutama laatikollinen.


Eikä haittaa ollenkaan, että meidän uuteen makuuhuoneeseen paistaa aamuaurinko. Vielä siitä ei  ole päässyt nauttimaan tällainen aamunaikainen, mutta muutaman kuukauden kuluttua varmasti pääsee heräämään ihanaan valoon. Sähkömiestä myös odotamme vetämään sähköt yläkertaan, jotta saisimme molempiin huoneisiin kattolamput. Nyt valonlähteinä toimivat pöytälamput.


Vielä makuuhuoneeseemme tarvitaan verhotanko ja verhot. Pojan huoneessa verhona oli kappaverho, mutta nyt taidan vaihtaa kapan pitkiin verhoihin, joiden väriä vielä hieman pähkäilen. Verhotangon pidikkeet vain ovat hukkuneet syksyisen maalausurakan jälkeen, joten tänään on pakko ryhdistäytyä ja lähteä varastoja koluamaan. Mietin aina välillä, että miten ihmeessä sitä ennen on jaksanut puurtaa ja laittaa kaiken samantien valmiiksi, kunnes tajuan, että kyllähän sitä aikaa oli runsaasti ennen tuota lasta ja miestä, heh. Nyt kaikki tuntuu jäävän puolitiehen tai ainakin lähes valmiiksi - joku tarvitsee aina johonkin jossakin. No, väliaikaistahan tämä on. :)

Nyt lenkille, on aivan ihana tuuli ja tuiverrus ulkona!