30. syyskuuta 2014

Arkivapaalla

Työnantaja tarjosi mahdollisuutta ottaa palkatonta vapaata ja tartuin tarjoukseen. Mun työssä ei yleensä ole arkivapaita, joten pitihän tätä kokeilla. Pojan kanssa vietetään siis kaksi päivää laatuaikaa, nautitaan kiireettömistä aamuista ja ulkoillaan. Ilman sitä arjen jatkuvaa kiirettä ja tohinaa.

Päiväuniajat mä päätin pyhittää neulomiselle. Pojalle on valmistumassa vihdoinkin Novitan ohjeilla neuletakki ja itselleni vielä hieman enemmän kesken oleva pitsitunika. 



Kyllä tällaiset ekstrapäivät lapsen kanssa on niin ihania, näitä välillä kiireisessä arjessa kaipaa tosi paljon. Ja säätkin on niin kohillaan meidän minilomalla! Eilen nautittiin siskon seurasta ja kauniista aamupäivästä Lapakistossa makkaraa paistaen ja ulkoillen. Poikakin jaksoi hienosti tehdä 2 kilometrin patikoinnin metsäisillä poluilla - löytyipä matkan varrelta temppuratakin pitkospuiden muodossa. 


Tänään ohjelmassa on reissu Plantageniin tutkailemaan kukkasipulitarjontaa, jospa niitä saisi tänä syksynä maahan kevättä sulostuttamaan. Myös muutama kuunlilja odottaa pihalla jakamista, puutarhapuuhat taitavat pitää tänään (ja loppuviikosta) meidät kiireisinä!

Nyt aamupuuron keittoon ja päivä vauhtiin!


28. syyskuuta 2014

Ihana uuvuttava arki

Kuuden päivän työviikon jälkeen olo on hieman uupahtanut. Olo on juuri sellainen, että ollaan kotosalla, tehdään hyvää ruokaa ja saunotaan ajan kanssa. Tässä ja nyt on aika ihana vaan olla, katsella ympärilleen ja aina väliin neuloa muutama silmukka.



Mun on ehkä kipaistava myös hetkeksi sienimetsään, sillä sää on aivan mielettömän kaunis. On koko viikon tehnyt mieli lähteä katsomaan, josko niitä suppiksia jo löytyisi jostain. Tekee mieli kermaista suppilovahverokeittoa ja siihen sivuun lämpimiä sämpylöitä. 


Ei kai sitä sunnuntaihin muuta tarvitsekaan. Lepoa, rentoutumista ja ulkoilmaa. Ja ennen kaikkea sitä, ettei tarvitse yhtenä päivänä viikossa lähteä yhtään mihinkään. Kylliksi luksusta yhdelle päivälle.

23. syyskuuta 2014

Siskon stailaama

Sisustuskärpänen on ollut tässä hektisessä uuden arjen harjoittelussa aivan kadoksissa, tavaraa on kerääntynyt erinäisiksi kasoiksi ympäri kotia. Eivät ne kasat paljon ole häirinneet, mutta eivät ole myöskään innostaneet kuvailemaan kotona. 

Onneksi on sisko, joka pyynnöstäni kävi tiukalla kädellä karsimaan tavaraa olohuoneesta ja somistamaan. Mitään uutta ei ostettu, vaan somistus hoidettiin kaikella mahdollisella, mitä varastoista löytyy. Oliivipuu tuotiin portailta sisään ja lyhtyjä kannettiin muista huoneista ja terassilta.



Ensin epäilimme miehen kanssa, että nuo lyhdyt saavat kovaa kyytiä juniorin mopoväylällä, mutta siinä ne ovat jo monta päivää saaneet seistä rauhassa. Ja hyvä niin, ne näyttää just tuossa just hyvältä.


Pahin alkurykäys alkaa olla uudessa duunissa hiljalleen takanapäin enkä enää kaadu jokaisen päivän päätteeksi nääntyneenä sohvalle. En ainakaan ihan jokaisena päivänä, heh.