3. marraskuuta 2013

Huipakkaa

Tämä syksy on ollut meillä suurten muutosten aikaa, hoitovapaan päättyminen ja uusi työ, opiskelut osa-aikaisesti toisella paikkakunnalla ja päiväkodin aloitus. Huh huipakkaa!

Tämän taulun tekstiä olen tämän syksyn aikana lukenut yhä uudestaan ja uudestaan. Ja yrittänyt myös rauhoittua väilllä ja unohtaa työt ja opiskelut. Yrittänyt keskittyä siihen olennaisimpaan, noihin mun poikiin ja ystäviin. Tämä blogi on jäänyt vähän muun elämän jalkoihin - ja ihan hyvä niin!


Puikot ovat viuhuneet kovasti tänä syksynä, se on ollut ihanaa vastapainoa työlle ja opiskelulle. Tein itselleni maksivillatakin (sen ihanan Kalastajan vaimon mallin) ja nyt on työn alla pojalle pohjalaisneule Novitan ohjeella (Talvi 2007).



Toiveena olisi saada tämä tänä talvena päälle, mutta paita etenee niin älyttömän hitaasti noilla pienillä puikoilla.. Onneksi talvikuukausia riittää vielä keväänkin puolelle, josko viimeistään helmikuussa - onneksi aloitin tekemään reilua kokoa.

Nyt kutsuu sunnuntaihulinat, pihalle siis!