1. heinäkuuta 2011

Ne kivet


..ovat vihdoinkin paikoillaan - meinasi jo toivo (ja hermot) loppua, kun tuolla kauheassa helteessä niitä ensin etsin läheiseltä sorakuopalta ja sitten kantelin. Mutta kun piti saada NYT eikä huomenna. Ja siitä tuli aika kiva, vai mitä?





Tuo yläpiha on mun lemppari, siinä olen nytkin pari päivää istuskellut keinussa, lukenut hyvää kirjaa, osittain nauttinut helteestä ja osittain toivonut sadetta, ihastellut tuota kukkapenkkiä ja sen takana olevia kallioita, ollut vaan. Ja ollut kiitollinen talon edelliselle omistajalle, vanhemmalle rouvalle, joka on tehnyt tuon kukkameren tuohon. Se on kukkinut huhtikuun lopusta alkaen ja toivon mukaan jatkaa vielä koko kesän.




Remontti ei nyt etene, ehkä sen ei aina tarvitsekaan. Ehkä tämäkin emäntä saa suosiolla välillä vaan katsella kumpupilviä ja rauhoittua. Olla vaan ja ihmetellä elämää. Siinä on enemmän ihmettelemistä kuin aina kiireessä huomaakaan. ;)




Aurinkoista viikonloppua, minä suuntaan huomenna ystävieni kesähäihin - tiedossa siis romantiikkaa, ilon kyyneleitä ja onnea.